Ero sivun ”Trident” versioiden välillä

 

Yhdysvallat on myös suunnitellut sukellusveneistä laukaistavien Trident-ohjusten muuttamista tavanomaisiin taistelukärkiin perustuviksi, ns. Global Strike -projektin yhteydessä. Tämä antaisi mahdollisuuden nopeaan globaaliin täsmäiskuun minne tahansa maapallolla yhden tunnin kuluessa.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.guardian.co.uk/usa/story/0,,1785582,00.html |Nimeke=Congress balks at Pentagon 'war on terror' missile|Julkaisija=Guardian|Luettu=12.08.2007}}</ref> Järjestelmää ovat vastustaneet erityisesti [[Venäjä]] ja [[Kiina]], koska on mahdotonta tietää ohjuksen lähtiessä, onko se aseistettu ydinkärjellä vai ei. Lisäksi ylimääräiset ohjukset voidaan tarvittaessa muuttaa takaisin ydinohjuksiksi.

 

[[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneen kuningaskunnan]] aseistukseen kuuluu neljä kuninkaallisen laivaston ydinkäyttöistä [[Vanguard-luokka|Vanguard-luokan]] Trident II D5 -ohjussukellusvenettä (Vanguard, Vigilant, Victorious ja Vengeance), joista jokainen pystyy kuljettamaan 16 ydinkärjin varustettua ohjusta. Vuoden 1998 jälkeen jokaisessa aluksessa on ollut korkeintaan 48 [[ydinkärki|ydinkärkeä]]. Vuodesta 1998 lähtien veneet ovat Britannian ainoa ydinpelote. Helmikuussa 2009 kuninkaallisen laivaston HMS Vanguard ja Ranskan armeijan ydinsukellusvene Le Triomphant törmäsivät toisiinsa Atlantilla ja vaurioituivat yhteentörmäyksessä. Alukset palasivat kotisatamiinsa.<ref>http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/02/ydinsukellusveneet_kolaroivat_atlantilla_549643.html</ref>