Ero sivun ”Kai Korte” versioiden välillä

'''Kai Valter Korte''' ([[23. lokakuuta]] [[1922]] [[Hämeenlinna]] – [[10. joulukuuta]] [[1992]] [[Helsinki]]) oli [[oikeuskansleri]]na vuonna [[1986]] eläkkeelle jäänyt virkamies, joka toimi myös [[oikeusministeriö]]n kansliapäällikkönä ja lainvalmisteluosaston päällikkönä. Korte työskenteli Rautatiehallituksessa 1947–511947–1951 ja [[Suomen Lakimiesliitto|Suomen Lakimiesliiton]] asiamiehenä vuosina 1951 – 1955.

Kai Korte toimi oikeusministeriössä nuorempana hallitussihteerinä 1956–581956–1958, vanhempana hallitussihteerinä 1955–561955–1956 (vt.) ja 1958–601958–1960, hallitusneuvoksena 1960–741960–1974, lainvalmisteluosaston päällikkönä 1964–711964–1971 ja kansliapäällikkönä 1971–821971–1982. Vuonna 1982 Korte nimitettiin oikeuskansleriksi, mistä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1986. Oikeuskanslerin virassa Korte piti korkeaa profiilia ja hänet tunnettiin tarmokkaana ja värikkäänä: hän ei hyväksynyt ensinkään ns. ''hyväveli'' -käytäntöä vaan rikoksiin syyllistyneet korkeatkin virkamiehet tuomittiin tiukasti lain kirjaimen mukaan. Tästä syntyi sanonta: ''"kurittaa kuin Kai Korte rötösherroja"''. Erityisen näkyväksi Kortteen rooli tuli ns. [[metrojupakka|Helsingin metrojupakan]] ja [[Noppa-juttu|Noppa-jutun]] yhteydessä.