Ero sivun ”Pelagius (teologi)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Pelagius'''(k. 419), alkuperäiseltä nimeltään '''Morgan''', oli Britannian Cambriassa (nykyinen [[Wales]]) syntynyt ja Italiassa[[Italia]]ssa vaikuttanut teologi. Hänet tunnetaan parhaimmin [[pelagiolaisuus|pelagiolaisuudesta]]. Hänen nimensä merkitsee sekä kreikaksi että kymriksi "merellinen".
 
Pelagius oli alkuperäiseltä ammatiltaan lakimies, mutta myöhemmällä iällä ryhtyi teologiksi. Aikalaiset kuvaavat hänet hyvin ystävälliseksi, laupeaksi ja hurskaaksi mieheksi. Pelagius kiinnitti eniten huomiota kristilliseen etiikkaan[[etiikka]]an, ja muotoili oman oppinsa [[evankeliumit|evankeliumien]] pohjalta. Pelagiuksen opin mukaan ihmisellä on [[vapaa tahto]] valita hyvän ja pahan, pelastuksen ja kadotuksen, väliltä, ja pelastus saavutetaan [[Jeesus|Jeesuksen]] sanojen mukaisesti noudattamalla rakkauden kaksoiskäskyä sekä kultaista sääntöä (Luuk. 10:25-28). Pelagiuksen mukaan vapaa tahto on ensisijainen edellytys etiikalle; jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, häntä ei voida pitää syyntakeisena teoistaan, ja toisaalta jos ihmisen kohtalo on ennalta määrätty eikä ihminen kykene omilla valinnoillaan vaikuttamaan kohtaloonsa, eettinen käyttäytyminen on mieletöntä. Pelagiuksen eskatologia on siis [[synergismi|synergistä]], ja vaatii ihmiseltä itseltään aktiivisia toimenpiteitä (hakeutumista Jumalan yhteyteen ja elämää rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti), jonka jälkeen Jumalan aktiiviset toimenpiteet (Kristuksen sovitustyö) pelastavat hänet. Pelagius vastusti perisyntioppia[[perisynti]]oppia sen epäjohdonmukaisuuden ja sisäisen ristiriitaisuuden vuoksi
 
Pelagius joutui riitaan [[Pyhä Augustinus|Augustinuksen]] kanssa, joka muotoili oman argumentaationsa [[Paavali]]n kirjeiden, varsinkin [[Roomalaiskirje]]een mukaan. Augustinuksen pääargumentti oli oppi ihmisen täydellisestä turmeluksesta, predestinaatio-oppi sekä oppi perisynnistä sekä ihmisen kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta pelastukseen (monerginen pelastus). Kirkko kallistui lopulta Augustinuksen puolelle, ja Pelagiuksen oppi julistettiin harhaopiksi 411 Karthagon synodissa ja myöhemmin 431 Efesoksessa. [[Ortodoksisuus|Ortodoksisessa kirkossa]] Pelagiuksen oppia ei kuitenkaan ole milloinkaan hylätty, vaan siellä dogmina on ihmisen [[vapaa tahto]].