Ero sivun ”Rorschachin musteläiskätesti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
täydennys + poistettu väite, johon näköjään ei ole tullut lähdettä 11 kk:ssa |
||
Rivi 3:
'''Rorschachin musteläiskätesti''' eli '''musteläikkätesti''' on puhekielinen nimi [[kliininen psykologia|kliinisen psykologian]] tutkimusmenetelmälle (Rorschachin testi, rorschachtesti, Rorschach-koe, Ro), jota voidaan käyttää [[projektiivinen testi| projektiivisena]] tai nykyään useimmiten havaintognitiivisena tutkimusmenetelmänä. Siinä tutkittavalle näytetään [http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Rorschach_inkblots.jpg kymmenen kuvataulua], joissa on lähes symmetrisiä mustia, harmaan sävyisiä sekä värillisiä kuvioita. Haastateltavaa pyydetään kertomaan, mitä hän niissä näkee tai mitä ne hänestä muistuttavat. Haastateltavaa ei pyydetä kertomaan, mitä hänelle tauluista tulee mieleen. Rorschach-testi ei ole assosiaatiotesti, eikä sillä tutkita henkilön luovuutta. Testin käyttäjät käyttävät menetelmää persoonallisuuden tutkimuksen välineenä, usein yhdessä muiden tutkimusmenetelmien kanssa. Testin sanotaan antavan laajimmillaan kuvan persoonallisuuden piirteistä, muun muassa ajatusmalleista, emootioista, hallintakeinoista ja reagointityyleistä, kontrollikapasiteetista ja stressinsietokyvystä, minäkäsityksestä ja vuorovaikutussuhteista sekä informaation prosessoinnista (havainnointi, tiedon prosessointi, ajattelu).
==Historia==
Testin kehitti [[1900-luku|1900-luvun]] alkupuolella [[sveitsi]]läinen psykiatri [[Hermann Rorschach]] ([[1884]]–[[1922]]) erääseen suosittuun musteläiskäpeliin perustuen. Testiin on kehitetty useita erilaisia tulkintajärjestelmiä. Nykyään käytetyin tulkintajärjestelmä on [[John E. Exner|Exner]] Comprehensive System. Tulkintajärjestelmä perustuu vastausten pisteytykseen. Exnerin järjestelmä sisältää peräti yli 180 näistä pisteytyksistä muodostettavaa eri ominaisuutta ja piirrettä kuvaavaa asteikkoa ja indeksiä, joskin näistä vain noin kahdenkymmenen on kunnollisesti osoitettu olevan yhteydessä joihinkin psyykkisiin sairaustiloihin tai älykkyyteen.▼
▲Testin kehitti [[1900-luku|1900-luvun]] alkupuolella [[sveitsi]]läinen psykiatri [[Hermann Rorschach]] ([[1884]]–[[1922]]) erääseen suosittuun musteläiskäpeliin perustuen. Rorschach ei alussa kehittänyt menetelmäänsä projektiiviseksi testiksi, vaan hänen tavoitteenaan oli löytää menetelmä [[skitsofrenia]]n diagnosointiin. Menetelmäänsä kehittäessään hän kuitenkin havaitsi, että terveidenkin koehenkilöiden samasta kuvataulusta antamissa vastauksissa oli suurta vaihtelua henkilöiden välillä. Tästä seurasi luonnollisesti kysymys, kertooko tällainen vastausten vaihtelu jotakin vastaajan psyykkisistä ominaisuuksista. Testiin on vuosikymmenien aikana sittemmin kehitetty useita erilaisia tulkintajärjestelmiä. Varhaisemmissa järjestelmissä keskeisenä tulkinnan perusteena oli ajatus tauluissa olevien kuvien symbolisesta ärsykearvosta. Nykyään käytetyin tulkintajärjestelmä on kuitenkin 1970-luvulla kehitetty [[John E. Exner|Exner]] Comprehensive System (ECS tai CS), joka on enemmänkin havaintokognitiivinen kuin projektiivinen tulkintamenetelmä.
Kullakin Rorschach-taululla on tietty ärsykearvo. Haastateltavan reaktioita verrataan kerättyyn tietoon siitä, miten ihmiset tavallisesti toimivat Rorschach-tilanteessa. Henkilön uskotaan reagoivan tauluihin omaa persoonallisuuttaan heijastellen, mikä sitten voidaan päätellä tutkittavan antamista vastauksista. Itse vastausten tulkinta on monitasoista. Siinä huomioidaan monia seikkoja, kuten ensinnäkin, kiinnittääkö tutkittava huomiota koko musteläiskään vaiko osiin siitä; kuinka paljon havainto vastaa musteläiskän todellista ulkonäköä; kuinka epämääräinen tai tarkka havainto on; onko tehty havainto yksittäinen kuva vai yhdistelmä useista kuvista; onko huomio tehty muodosta, väristä tai varjostuksesta; havaitseeko tutkittava liikkuvan tai paikallaanpysyvän objektin sekä minkä tasoista päättelyä tutkittava on joutunut käyttämään päästessään tulokseensa. Näiden jälkeen huomioidaan, minkä tyyppisiä ja mitä objekteja tai tilanteita tutkittava on kortissa nähnyt (esimerkiksi ihmiset, eläimet, vaatteet, luonto). Paitsi että tulosten tulkinnassa huomioidaan itse vastaus, myös vastauksen antonopeudella, kortin käsittelyllä (käänteleminen kädessä) ja tutkittavan ruumiinkielellä on merkitystä kokonaistulkinnassa. Tulosten tulkinta edellyttää perehtyneisyyttä sekä psykologiseen testiteoriaan että itse testiin ja kliinistä kokemusta. [[Psykologinen tutkimus|Psykologisessa tutkimuksessa]] testin tuloksia täydennetään ja niitä suhteutetaan muilla psykologisilla menetelmillä, haastatteluilla ja eri lähteistä saadulla tiedolla. Internetissä on julkaistu ohjeita kuinka vastata testissä, mutta esimerkiksi Suomen Psykologiliiton edustaja korostaa, että ohjeet eivät perustu kliiniseen tai tieteelliseen tietoon. {{Lähde|23.huhtikuuta 2009}} Psykologit huomauttavat, että Rorschachin tulkintaa ei ole mahdollista maallikon oppia internetin avulla. Tulkinnan oppii testin käyttöön perehdyttävän erityiskoulutuksen ja kliinisen kokemuksen myötä. Yleispäteviä vastausohjeita on mahdotonta antaa, sillä esimerkiksi soveltuvuusarvioinnissa kulloinkin kyseeseen tulevat luonteenpiirteet riippuvat täytettävästä tehtävästä. ▼
==Tulkinta==
▲Kullakin Rorschach-taululla on tietty ärsykearvo. Haastateltavan reaktioita verrataan kerättyyn tietoon siitä, miten ihmiset tavallisesti toimivat Rorschach-tilanteessa. Henkilön uskotaan reagoivan tauluihin omaa persoonallisuuttaan heijastellen, mikä sitten voidaan päätellä tutkittavan antamista vastauksista. Itse vastausten tulkinta on monitasoista. Siinä huomioidaan monia seikkoja, kuten ensinnäkin, kiinnittääkö tutkittava huomiota koko musteläiskään vaiko osiin siitä; kuinka paljon havainto vastaa musteläiskän todellista ulkonäköä; kuinka epämääräinen tai tarkka havainto on; onko tehty havainto yksittäinen kuva vai yhdistelmä useista kuvista; onko huomio tehty muodosta, väristä tai varjostuksesta; havaitseeko tutkittava liikkuvan tai paikallaanpysyvän objektin sekä minkä tasoista päättelyä tutkittava on joutunut käyttämään päästessään tulokseensa. Näiden jälkeen huomioidaan, minkä tyyppisiä ja mitä objekteja tai tilanteita tutkittava on kortissa nähnyt (esimerkiksi ihmiset, eläimet, vaatteet, luonto). Paitsi että tulosten tulkinnassa huomioidaan itse vastaus, myös vastauksen antonopeudella, kortin käsittelyllä (käänteleminen kädessä) ja tutkittavan ruumiinkielellä on merkitystä kokonaistulkinnassa
Tulosten tulkinta edellyttää perehtyneisyyttä sekä psykologiseen testiteoriaan että itse testiin ja kliinistä kokemusta. [[Psykologinen tutkimus|Psykologisessa tutkimuksessa]] testin tuloksia täydennetään ja niitä suhteutetaan muilla psykologisilla testimenetelmillä, tutkittavan haastatteluilla ja eri lähteistä saadulla tiedolla. Psykologit huomauttavat, että Rorschachin tulkintaa ei ole mahdollista maallikon oppia internetin avulla. Tulkinnan oppii testin käyttöön perehdyttävän erityiskoulutuksen ja kliinisen kokemuksen myötä. Yleispäteviä vastausohjeita on mahdotonta antaa, sillä esimerkiksi soveltuvuusarvioinnissa kulloinkin kyseeseen tulevat luonteenpiirteet riippuvat täytettävästä tehtävästä.
Eräät testin käyttäjät ovat huolissaan testiin liittyvien kuvataulujen päätymisestä internetin kautta suuren yleisön nähtäville, sillä he pelkäävät testin käyttökelpoisuuden siten vaarantuvan. Testiin liittyvää tulkintajärjestelmää ja sen teoriaa ei myöskään samasta syystä mielellään haluta esittää suurelle yleisölle julkisesti, vaan korostetaan, että testin käyttö ja ymmärtäminen edellyttää asianmukaisen korkeakoulutuksen ja kokemuksen. Muutenkin psykologisten testien yhteydessä ns. testisalaisuutta pyritään vaalimaan pitämällä testimateriaalit vain ammattilaisten saatavilla, jotta testejä ei voisi harjoitella etukäteen ja testitulokset säilyisivät merkitsevinä.
| |||