Versio 1. helmikuuta 2006 kello 09.46 muokkaa Ekeb (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 15 680 muokkausta p rv ← Vanhempi muutos		Versio 21. helmikuuta 2006 kello 03.24 muokkaa kumoa Duke (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 7 773 muokkausta lisää matskua Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Sointula''' on [[Kanada]]n Malcolm-saarella sijaitseva yhteisö, jonka suomalaiset siirtolaiset perustivat 1900-luvun alussa. Malcolm-saari sijaitsee Vancouver-saaren ja mantereen välissä n. 300 kilometrin päässä [[Vancouver]]ista. Sointula on tunnettu pitkistä osuustoiminnan ja yhteisöllisyyden perinteistään. Saarella on nykyisin (2005) 800 asukasta. Pääelinkeino on kalastus. Sointulassa on provinssin vanhin osuuskauppa, joka perustettiin vuonna [[1909]] sekä museo. == Sointulan historia == Sointula sai alkunsa [[Brittiläinen Kolumbia\|Brittiläisessä Kolumbiassa]], Nanaimon kaivosalueella asuneiden [[suomalaissiirtolaisuus\|suomalaissiirtolaisten]] unelmasta elää omavaraisesti ja itsenäisesti. Siirtolaisten ryhmä otti yhteyttä [[inkeriläiset\|inkeriläiseen]] [[Matti Kurikka]]an, teosofis-sosialistiseen kirjailijaan ja sanomalehtimieheen ([[Työmies]]-lehti), joka saapui Nanaimoon vuonna [[1900]]. Kurikan johdolla perustettiin vuonna 1901 osuuskunta ''Kalevan Kansa Colonization Company'' ja sanomalehti ''Aika''. Siirtolaisten ryhmä aloitti myös neuvottelut Brittiläisen Kolumbian paikallishallinnon kanssa maan ostamisesta. Kurikan ystävä [[A. B. Mäkelä]] saapui Suomesta auttamaan hankkeessa. Ennen Sointulaa Kurikka oli yrittänyt perustaa ihanneyhdyskuntaa [[Australia]]an, mutta siellä hanke oli päättynyt riitoihin. Sopimukseen päästiin ~~samana~~[[27. ~~vuonna~~marraskuuta]] [[1901]], ja Kalevan Kansa oli valmis ottamaan haltuunsa koko Malcolm-saaren, jonka pinta-ala oli 28 000 eekkeriä. Ensimmäinen raivausryhmä matkusti saarelle 15[[6. joulukuuta]] [[1901]]. Vuonna [[1902]] saarelle oli jo muuttanut suuri joukko ihmisiä. jaAluksi ~~yhteisön~~siirtokunnan nimeksi ~~valittiin~~annettiin ~~"Sointula"~~''Koti'', mutta se muutettiin pian Sointulaksi. Yhteisö kasvoi nopeasti, sillä monia ihmisiä viehättivät Kurikan idealistiset ajatukset: yhteisomistus, demokraattinen päätöksenteko, sama palkka miehille ja naisille, päiväkoti. Jokaisen siirtokuntaan saapuneen aikuisen piti maksaa 200 dollarin liittymismaksu, jotta yhteisölle saatiin alkupääoma. Saarelaiset pyrkivät omavaraisuuteen, joten saarelle ostettiin kalastusvälineitä ja jopa Höyrylaiva ''Vinetta''. Yhdyskunnan jäsenet jakautuivat erilaisiin työryhmiin; osa viljeli maata, osa kalasti, osa teki metsätöitä. Vaikeudet alkoivat kuitenkin pian. Vasta rakennettu suuri kokoustila paloi tammikuussa [[1903]]. Tulipalossa kuoli 11 ihmistä, ja palossa tuhoutui myös suuri määrä varastoissa olleita tarvikkeita. Yhteisön velat kasvoivat nopeasti. Ahdingossa Kurikka solmi huonon sillanrakennussopimuksen, joka romahdutti lopullisesti yhteisön talouden. Sointulan miehet viettivät vikkokousia siltatyömaalla lähes palkatta, jotta sopimus olisi saatu täytettyä.▼ ▲Vaikeudet alkoivat kuitenkin pian. Aluksi saarella oli vain suuri hirsimaja, joka toimi yhteisasuntona. Osa väestä lähti saarelta omien asuntojen puuttumisen vuoksi. Saarelle hankittu karja jouduttiin siirtämään Vancouver-saaren puolelle, koska navettaa ei saatu rakennettua valmiiksi. Vasta rakennettu suuri kokoustila paloi ~~tammikuussa~~[[29. tammikuuta]] [[1903]]. Tulipalossa kuoli 11 ihmistä, ja palossa tuhoutui myös suuri määrä varastoissa olleita tarvikkeita. Ajatus päiväkodistakin takkuili. Osa äideistä eivät olleet halukkaita viemään lapsia hoitoon kodin ulkopuolelle. Yhteisön velat kasvoivat nopeasti. Ahdingossa Kurikka solmi huonon sillanrakennussopimuksen, joka romahdutti lopullisesti yhteisön talouden. Sointulan miehet viettivät ~~vikkokousia~~viikkokausia siltatyömaalla lähes palkatta, jotta sopimus olisi saatu täytettyä. Vuonna [[1904]] yhteisön ja epäkäytännöllisen Kurikan välit tulehtuivat, ja Kurikka jätti Sointulan vieden mukanaan puolet yhteisöstä. Jäljelle jääneet yrittivät selvitä veloista, mutta tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi, ja vuonna [[1905]] Kalevan Kansa joutui vararikkoon. Suurin osa saarta palasi Kanadan valtion omistukseen. Yhteisön jäsenet saivat kuitenkin pitää omat palstansa ja talonsa.▼ ▲Vuonna [[1904]] yhteisön ja epäkäytännöllisen Kurikan välit tulehtuivat, ja Kurikka jätti Sointulan vieden mukanaan puolet yhteisöstä. Huonon taloudenhoidon lisäksi yksi riidan aiheista oli Kurikan radikaalit ajatukset vapaasta rakkaudesta, joita hän kirjoitteli Aika-lehteen. Saarella ei harrastettu vapaata rakkautta, mutta Kurikan kirjoittelut saivat aikaan villejä huhuja mantereen puolella. Jäljelle jääneet yrittivät selvitä veloista, mutta tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi, ja vuonna [[1905]] Kalevan Kansa joutui vararikkoon. Suurin osa saarta palasi Kanadan valtion omistukseen. Yhteisön jäsenet saivat kuitenkin pitää omat palstansa ja talonsa. Sointula on vaikeiden alkuvaiheidensa jälkeen menestynyt melko hyvin. Saaren asukkaiden pääelinkeinoina ovat olleet metsätyöt ja kalastus. Saarelle muutti paljon uutta väkeä 1960-luvulla sekä Kanadasta että Yhdysvalloista. Viime aikoina väestö on kuitenkin ikääntynyt, eikä kalastus ole ollut enää yhtä kannattavaa kuin ennen.▼ ▲Sointula on vaikeiden alkuvaiheidensa jälkeen menestynyt melko hyvin. Saaren asukkaiden pääelinkeinoina ovat olleet metsätyöt ja kalastus. Saarelle muutti paljon uutta väkeä 1960-luvulla sekä Kanadasta että Yhdysvalloista. Viime aikoina väestö on kuitenkin ikääntynyt, eikä kalastus ole ollut enää yhtä kannattavaa kuin ennen. Yksi saaren erikoisuus on se että siellä ei ole kirkkoa. Matti Kurikka päätti aikanaan, että hänen siirtokuntansa katkaisee siteet kirkkoon, eivätkä saarelaiset ole myöhemminkään rakentaneet kirkkorakennusta. == Lähteet ==

Ero sivun ”Sointula” versioiden välillä