'''Pipin Pieni''' (latinaksi ''Pippinus Brevis'', ranskaksi ''Pépin le Bref'', [[714]]–[[24. syyskuuta]] [[768]]) oli [[frankit|frankkien]] kuningas, joka hallitsi 751–768. Hän oli [[Kaarle Martel]]in poika ja ensimmäinen [[karolingit|karolingikuningas]]. Hänet tunnetaan myös nimillä '''Pipin nuorempi''' ja '''Pipin III'''.<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.britannica.com/EBchecked/topic/450778/Pippin-III | Nimeke =Pippin-III | Tekijä =Eleanor Shipley Duckett | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =Encyclopædia Britannica Online | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Encyclopædia Britannica | Viitattu = 8.3.2010 | Kieli =englanti }}</ref>
Pipin Pienestä tuli koko [[Frankkien valtakunta|Frankkien valtakunnan]] ''[[major domus]]'' ja tosiasiallinen hallitsija vuonna 747. Pipin halusi kuitenkin hallita frankkeja myös virallisesti, ja hän lähetti paavi [[Pyhä Sakarias|Sakariakselle]] kirjeen, jossa kysyi, oliko järkevää pitää kuninkaita, joilla ei ollut todellista valtaa. Paavi vastasi, että olisi parempi, että kuningas todella hallitsisi ja ehdotti Pipiniä frankkien kuninkaaksi. Tästä rohkaistuneena Pipin syrjäytti viimeisen [[merovingit|merovingikuninkaan]] [[Kilderik III]]:n ja nousi valtaistuimelle vuonna 751. <ref name="britannica" />
[[Paavi]] [[Stefanus (II) III]] voiteli Pipinin kuninkaaksi kiitoksena siitä, että Pipin oli luvannut auttaa paavia taistelussa [[langobardit|langobardeja]] vastaan. Pipin Pieni teki kaksi sotaretkeä Italiaan vuosina 754 ja 756 ja kukisti langobardit. Pipin luovutti sopimuksen mukaisesti paaville [[Ravennan eksarkaatti|Ravennan eksarkaatin]].
Pipinin kuoleman jälkeen valtakunta jaettiin hänen poikiensa Kaarlen ja Kaarlomanin kesken.
