Wikipedia

Ero sivun ”Arabien–Israelin konflikti” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Aiheesta muualla
kielenhuoltoa ja linkkejä
Rivi 20:
| muut_taistelut =
}}
'''Arabien–Israelin konflikti''' ({{k-ar|الصراع العربي الإسرائيلي}}, {{k-he|הסכסוך הישראלי ערבי}}) ulottuu noin viimeisen kuluneen vuosisadan ajalle, johon on kuulunut poliittista jännitystä sekä avoimia vihamielisyyksiä. Siihen liittyy nykyhetkisennykyisen [[Israel]]in valtion perustaminen kuten myös useiden arabivaltioiden perustaminen ja niiden itsenäistyminen samaan aikaan sekä suhteet [[Arabit|arabivaltioiden]] ja Israelin välillä.
 
== Historia ==
=== Konfliktin alku ===
Suurin osa [[juutalaisuus|juutalaisista]], jotka olivat jo antiikin aikana jakautuneet ympäri maailman [[diaspora]]an, pitää nykyistä Israelin ja Palestiinan[[Palestiina]]n aluetta ja erityisesti [[Jerusalem]]ia erityisessä arvossa niiden uskonnollisen ja historiallisen merkityksen vuoksi. Siksi kautta aikojen juutalaisia on hakeutunut asumaan niille tienoille. Alueen väestön pääosa on kuitenkin modernin historian ajan ennen [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] ollut [[islam]]in uskoisiainuskoisia arabeja.
 
1900-luvulla juutalainen muuttoliike alueelle voimistui [[sionismi]]n myötä. Alueen ensin [[Osmanien valtakunta|ottomaaniset]] ja sitten [[Brittiläinen imperiumi|brittiläiset]] hallitsijat pyrkivät vaihtelevasti kontrolloimaan muuttoliikettä, mutta eivät pystyneet estämään jännitteiden syntymistä juutalaisten ja arabien välille. Näihin jännitteisiin sekoittuivat [[kolonialismi]]n vastaiset paineet ja alueen ihmisten itsehallintovaatimukset.
 
Vuonna 1945 päättyneen [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana juutalaiset kohtasivat vainoa ja hävitystä [[natsi]]en käsissä ympäri Eurooppaa. Tämä voimisti juutalaisten haluja ja vaatimuksia oman kotimaan saamiseksi sekä myös vastakaikua näille vaatimuksille. Toisaalta sodan jälkeen siirtomaavallat alkoivat vetäytyä merentakaisilta alueiltaan ja britit ilmoittivat aikomuksekseen antaa Palestiinalle itsehallinnon.
 
Voimistuneen muuttoliikkeen ja lähestyvän itsenäistymisen seurauksena arabien ja juutalaisten välinen konflikti kuitenkin kärjistyi niin voimakkaasti, ettei yhteinen hallinto vaikuttanut mahdolliselta. Niinpä [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]] päätyi 1948 suunnitelmaan, jonka mukaan brittien vetäydyttyä Palestiinan alue jaettaisiin arabien ja juutalaisten hallitsemiin erillisiin valtioihin tavalla, joka suurin piirtein noudatteli alueen silloista väestörakennetta.
 
Alueen juutalaisten hallinto hyväksyi YK:n suunnitelman, arabien ei, samoin kuin ei yksikään arabimaa. Tilanteeseen tuohtuneena Israel julistautui itsenäiseksi ja arabimaat kokosivat laajan liittokunnan Israelia vastaan: [[Egypti]], [[Libanon]], [[Syyria]], [[Transjordania]] sekä [[Irak]] julistivat sodan Israelille. Syttyi [[Israelin itsenäisyyssota]], tai kuten sitä arabiaksi nimitetään, katastrofi (''nakba'', النكبة) ja [[Palestiinan pakolaisuus]].
 
=== Israelin itsenäisyyssota ===
{{pääartikkeli|[[Israelin itsenäisyyssota]]}}
 
Arabimaat hyökkäsivät Israeliin sen jokaiselta rajalta vuonna [[1947]]. Egyptin armeija hyökkäsi Sinailta[[Siinai]]lta, kun taas Transjordania, Syyria, Libanon ja Irak hyökkäsivät etelästä, idästä ja pohjoisesta. Tavoite oli nopeasti tuhota vastarinta ja miehittää Israel sekä liittää sen alueet arabimaihin. Arabimailla oli raskailla aseilla, tykistöllä, ilmavoimilla sekä panssariajoneuvoilla varustetut järjestäytyneet armeijat, joten kapeimmillaan vain kymmenisen kilometriä ohuen maan paloittelu ja sen puolisotilaallisten käsiasein varusttujen joukkojen kukistaminen vaikutti vain ajan kysymykseltä.
 
Israelilaiset onnistuivat kuitenkin vastustamaan ympäröiviä joukkoja tehokkaasti ja saavuttivat muutaman tappion jälkeen useita taktisia voittoja. Saadun lisäajan turvin maahan hankittiin hätäisesti lisää ja tehokkaampia aseita. Pian Israelilla oli pienet sotasaaliista, salakuljetuksesta ja asekaupoista kokoon kursitut kirjavat ilma- ja panssarivoimat.
 
Arabimailla oli paljon erimielisyyksiä keskenään, ja huolimatta siitä, että Jordanian kuningas oli muodollisesti kaikkien joukkojen ylipäällikkö, ei eri maiden joukkojen toimia juurikaan kordinoitu. Jokaisen maan joukoilla oli kiire vallata mahdollisimman paljon alueita, joten haluja yhteistoimintaan ja varsinkaan pidättyväisyyteen ei ollut.
 
Arabien heikko keskinäinen koordinointi salli Israelin käyttää tilannetta hyväkseen ja rintama kerrallaan Israelin sodan kuluessa kokoon kasattu armeija sai aloitteen itselleen. Pian israelilaiset saavuttivat jo vastoin odotuksia voittoja jokaista vihollista vastaan. Vuoden 1949 alkaessa Israelilla oli yliote kaikista vastustajistaan, ja vähitellen jokaisen maan kanssa solmittiin tulitauko.
 
=== Suezin kriisi ===
{{pääartikkeli|[[Suezin kriisi]]}}
Egypti sulki [[Suezin kanavankanava]]n [[1949]] Israelin laivoilta ja [[1956]] presidentti [[Nasser]] aikoi kansallistaa sen kokonaan. Israelin, [[Iso-Britannia|Ison-Britannian]] ja Ranskan[[Ranska]]n joukot hyökkäsivät [[Siinai]]n niemimaalle. [[Yhdysvallat]] pakotti osapuolet solmimaan tulitauon.
 
=== Kuuden päivän sota ===
{{pääartikkeli|[[Kuuden päivän sota]]}}
Syyrian ja Egyptin johtajat ilmoittivat tavoitteekseen Israelin täydellisen tuhoamisen. [[23. toukokuuta]] [[1967]] Egypti sulki [[Tiraninsalmi|Tiraninsalmen]] Israelin laivaliikenteeltä, mitä Israel piti sodanjulistuksena. Israelin tuhosi yllätyshyökkäyksessä Egyptin ilmavoimat täydellisesti. Myös Syyrian ja [[Jordania]]n ilmavoimat tehtiin nopeasti toimintakyvyttömiksi. Siinain niemimaa, [[Golan]] ja [[Länsiranta]] joutuivat Israelin haltuun parissa päivässä.
 
=== Jom kippur -sota ===
Rivi 58:
=== Libanonin sota ===
{{pääartikkeli|[[Libanonin sota 1982]]}}
Kuningas Husseinin[[Hussein]]in karkotettua [[PLO]]n Jordaniasta, järjestö asettui [[Libanon]]iin, josta se suoritti hyökkäyksiä Israeliin. Vuonna [[1982]] Israel miehitti Etelä-Libanonin, ja maahan luotiin turvavyöhyke Israelin vastaiselle rajalle luotiin turvavyöhyke, joka lakkautettiin 2000.
 
=== Ensimmäinen intifada ===
Rivi 72:
{{pääartikkeli|[[Israelin–Libanonin konflikti 2006]]}}
 
[[Hizbollah]]in ammuttua [[Katjuša]]-raketteja Israeliin ja kaapattua kaksi israelilaissotilasta, Israel aloitti sotatoimet terroristijärjestöä vastaan. Hizbollahilla on edelleen vankka kannatus Libanonissa.
 
=== Gazan hyökkäys 2009===
{{pääartikkeli|[[Operaatio Valettu lyijy]]}}
 
Israel teki ilmahyökkäyksen vuoden [[2008]] lopussa Gazan kaistaleelle lopettaakseen Hamasin[[Hamas]]in tekemät raketti-iskut ja tuhotakseen mm. Egyptin rajalla olevat salakuljetustunnelit. Hyökkäys jatkui tammikuun [[2009]] alussa maahyökkäyksenä. Operaatio loppui 22. tammikuuta Israelin vetääntymiseen. Koko selkkauksen lasketaan yleensä kestäneen 22 vuorokautta, jolloin se alkoi ensimmäisestä ilmahyökkäyksestä 27. joulukuuta 2008 ja päättyi Israelin yksipuoliseen tulitaukoilmoitukseen 17. tammikuuta.
 
Hyökkäyksessä kuoli yli 1300 palestiinalaista<ref>[http://www.un.org/News/briefings/docs/2009/090123_Gaza.doc.htm PRESS CONFERENCE ON GAZA HUMANITARIAN SITUATION 23.1.2009]</ref><ref>http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/01/israel_vetaytyy_gazasta_-_hamas_julisti_voittoa_487976.html</ref>. Kuolleista ainakin puolet, mahdollisesti jopa kolme neljäsosaa oli siviilejä mukaan lukien 437 alle 16-vuotiasta lasta, 110 naista ja 123 miespuolista vanhusta. Kuolleissa oli lisäksi 14 lääkäriä sekä 4 toimittajaa<ref>http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Israelin+hyökkäyksessä+kuollut+yli+400+alle+16-vuotiasta+lasta/1135242941354?ref=rss</ref>. 90000 palestiinalaista joutui kodittomiksi, joista yli 50000 oli lapsia. Neljä YK:n avustussaattuetta joutui hyökkäyksen kohteeksi.<ref name="xh">http://news.xinhuanet.com/english/2009-01/25/content_10715665.htm</ref>
 
Yhdysvaltain presidentti [[Barack Obama]] sanoi 22. tammikuuta, että Yhdysvallat tukee Israelia kaikissa ''puolustus''sodissa. Hän kuitenkin poikkeuksellisen selvästi sanoi olevansa hyvin huolestunut hyökkäyksen uhreista, Gazan humanitaarisesta tilanteesta ja alueen "tukahduttavasta köyhyydestä, joka on kestänyt aivan liian kauan" <ref>[http://www.ft.com/cms/s/0/7cf745dc-e8ce-11dd-a4d0-0000779fd2ac.html?nclick_check=1 Obama urges Israel to open Gaza borders]</ref>.
 
== Syitä konfliktin jatkumiseen ==
 
Monesti arabien ja Israelin konflikti nähdään islamin[[islam]]in ja [[juutalaisuus|juutalaisuuden]] taisteluna.{{kenen mukaan}} Toisten mielestä uskonto on vasta toissijainen, mutta konfliktia kiihdyttävä tekijä.{{kenen mukaan}}
 
Juutalainen Israel ja islaminuskoiset arabit kiistelevät muun muassa pyhistä paikoista. Näin ollen monet arabit haluavat tuhota Israelin. Jerusalem on sekä juutalaisten, [[kristinusko|kristittyjen]] että muslimien pyhä kaupunki. Näin ollen sekä arabit että Israel ovat vaatineet Jerusalemia tai ainakin osaa siitä itselleen. Molempia osapuolia tyydyttävään jakoon ei ole päästy.
 
Toinen syy konfliktin jatkumiseen on myös erilaisten kansojen taistelu alueen resursseista, kuten viljellystä maasta ja vedestä. Palestiinalaiset haluavat lopettaa alueensa miehityksen ja perustaa Länsirannalle ja Gazaan oman valtionsa. Kun Israel perusti siirtokuntia Golanille, Gazaan ja Länsirannalle, se valtasi arabeilta maata vastoin YK:n julkilausumia. Israeliin muuttaa jatkuvasti juutalaisia, ja palestiinalaisten väestönkasvu on nopeaa. Vesi on [[Lähi-itä|Lähi-idässä]] niukka luonnonvara, mikä lisää Israelin halua pitää Länsirannan tiettyihintietyt aluee alueisiinhallinnassaan. Golan hiertää Israelin ja terrorismia tukevan Syyrian välejä. Kauempana oleva [[Iran]] taas tukee Syyriaa. Näin konflikti pysyy laajana, mikä vaikeuttaa sen ratkaisua.
 
Konfliktia vaikeuttavat molemmin puolin poliittiset ääriliikkeet. Ne ovat vakava uhka Israelin turvallisuudelle, jamutta ne saattavat olla pahoissakin riidoissa myös keskenään. Esimerkiksi Gazan aluetta hallitseva [[Hamas]] on riidoissa hivenen maltillisemman Fatahin[[Fatah]]in kanssa. Hamasin tavoitteena on vieläkin Israelin tuhoaminen. Israel ei ole tähän päivään mennessä estämään kaikkia terrori-iskuja, mikä onkin käytännössä mahdotonta.
 
Israel suhtautuu palestiinalaisiin äärimmäisen torjuvasti ja kohtelee heitä toisen luokan kansalaisina. [[Rasismi|Rasisteja]] esiintyy Israelinkin politiikassa. Israel ei miehitä jatkuvasti Gazaa, koska se kävisi maalle liian kalliiksi{{kenen mukaan}} ja sotilaita kuolisi.
 
Konfliktiin antaa oman lisänsä myös erilaisten poliittisten ja muiden ryhmien keskinäiset kiistat Israelissa, Palestiinassa ja arabimaissa. Esimerkiksi Israelissa kannatetaan enemmän sitä poliittista ryhmää, joka suosii kovia otteita terrori-iskuja tekeviä palestiinalaisia kohtaan. Israelin johtoporras on oikeistolainen, juutalainen eliitti, johon kuuluvilla on usein tausta maan puolustusvoimissa tai muissa turvallisuusorganisaatioissa. Tämä eliitti näkee Israelin turvallisuuden puolustamisen lähinnä sotilaallisena puolustamisena, ei diplomaattisena. Esimerkiksi Gazassa Hamas surmaa tai muuten painostaa niitä, jotka arvostelevat sen politiikkaa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Arabien–Israelin_konflikti”