Ero sivun ”Tioridatsiini” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p rv |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
'''Tioridatsiini''' on ns. ensimmäisen polven neuroleptilääke eli [[Antipsykoottinen lääke|antipsykootti]]. Se kuuluu fentiatsiini-nimiseen lääkeryhmään, ja alalajiin [[piperidiini]]t. Sillä on [[sedatiivi]]sia eli väsyttäviä vaikutuksia. Lääkkeen käyttö on esiintynyt vakavampien psykoosityyppisten psykiatristen häiriöiden hoidon ohella, paljolti nk. pienessä psykiatriassa eli aikaisemmalta nimitykseltään neuroottisiksi kuvailtujen potilaiden lääkityshoidossa. Käyttö usein terapian tukena -sekä edistämään nukahtamista ja lieventämään univaikeutta.
Tioridatsiinia on pidetty hyvin siedettynä, vaikka sen sivuvaikutukset saattavat olla samantyyppisiä kuin kaikkein ensimmäisenä markkinoille tulleella ja aikanaan laajimmin käytössä olleella [[klooripromatsiini]]lla. Tioridatsiini saattaa herkistää ihoa valolle, joka ilmentyy valo- eli aurinkoihottumana. Lääkkeellä on myöskin [[limakalvo]]ja haitallisen paljon kuivattava ominaisuus, seikka jonka johdosta hyvän suuhygienian merkitys korostuu. Tioridatsiinin suurehko suosio 70- ja 80-luvuilla perustunee sen aiheuttamiin vähäisempiin ekstrapyrimidaalioireisiin, kuin mitä klorpromatsiinin (kauppanimiä useita, Suomessa etenkin Largactil) osalta on esiintynyt. Miehillä lääkeaine saattaa joskus aiheuttaa ejekulaation estymistä (TF74).
Kontraindikaatiot: vakavia maksa- taikka sydänsairauksia poteville on tioridatsiinin käyttö ehdottomasti vasta-aiheista.
Tioratsiidin pitoisuutta veriplasmassa voidaan seurata ja tarkkailla verikokein mahdollisimman hyvän hoitotasapainon saavuttamiseen. Tioridatsiinin nk. terapeuttista leveyttä pidetään varsin suurena. Näin ollen sitä on pidetty turvallisena lääkkeenä, vaikka saattaakin aiheuttaa joillekin potilaille ns. pitkän QT:n siirtymän sydämenrytmissä suurempia hoitoannoksia käytettäessä.
Lääkkeen annostusmäärä [[psykoosi|psykooseissa]] ja [[skitsofrenia]]ssa voi olla huomattavan suurikin, jopa 600mg/vrk. Pienessä psykiatriassa tyydytään huomattavasti vähäisempiin määriin. Yhteisvaikutusta muiden sedatiivien kera luonnollisestikin esiintyy. Kivunhoidossa tioridatsiinia ei ole käytetty tiedettävästi, alkoholistien vieroitushoidossa sensijaan kylläkin joissain määrin.
Suomessa tioridatsiini tuli markkinoille (kauppanimi Orsanil, valmistaja Orion-Pharma) arviolta 60-luvun puolivälin tietämillä, ja sitä käytetään edelleen. Suuremman suosion lääkeaine saavutti 70- ja 80-lukujen tietämillä. Tioridatsiinin käyttö voi tulla kyseeseen, sikäli kun muut "lievemmät" neuroleptit eivät tehoa. [[Klotsapiini]]a (Leponex) voitaneen pitää tioridatsiinia "aggressiivisempana" -ja vastaavasti sedatiivisesti merkityksessä [[haloperidoli]]a taasen ehkä "lievempänä" lääkkeenä (Lääkkeet ja niiden käyttö). Toisena tioridatsiinin valmistenimenä on esiintynyt Melleril (TF74).
Tioridatsiinin [[kemiallinen kaava]] on C<sub>21</sub>H<sub>26</sub>N<sub>2</sub>S<sub>2</sub>, [[moolimassa]] 370,57 g/mol ja [[CAS-numero]] 50-52-2.
| |||