Ero sivun ”Laskentatoimen historia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jkv (keskustelu | muokkaukset) käyttämätön viite pois |
|||
Rivi 54:
[[Lontoo]]n koulukunta kehitti vaihtoehtokustannusten käsitteen. Sen mukaan päätöksentekotilanteessa historiallisilla kustannuksilla ei ole merkitystä vaan päätöksen kustannukset määräytyvät parhaan hylätyn vaihtoehdon tuoton mukaan. [[1940-luku|1940-luvulla]] amerikkalainen Vatter toi kirjoituksissaan esiin ulkoisen ja sisäisen laskennan eroja ja ehdotti näiden erottamista siten, että kumpikin laskennan haara voisi kehittyä omilla ehdoillaan. Valitettavasti Vatterin ehdotus ei saanut kannatusta, eikä siten johtanut käytännössä mihinkään muutoksiin laskentatoimen harjoittamisessa.
Investointien budjetointi ja diskonttaavat menetelmät ovat laskentatoimen tärkeimmät innovaatiot 1950-luvulla. Rahan aika- arvoon oli kiinnitetty huomiota jo [[1930-luku|1930-luvulla]], mutta idea sai konkreettisia muotoja ja ratkaisuja vasta 1950-luvulla. Nykyarvomenetelmä ja ROI tulivat suosituimmiksi. Vasta [[1960-luku|1960-luvulla]] esiintyi kirjoituksissa jäännöskatemenetelmä ({{k-en|Residual Income}}). Se ei yleistynyt vaikka sitä useat yritykset käyttivätkin. [[Operaatioanalyysi]] oli vahvasti akateemisten vaikuttajien tutkimuskohteena 1960-luvulla, mutta koskaan siitä ei tullut käytännön liiketoimintaan merkittävää työkalua tai menetelmää. Tilanteiden kvantifioinnin vaatimus oli tässä menetelmässä suurempi kuin mihin käytännössä voitiin päästä.
Vähitellen on tullut hyväksytyksi käsite johdon laskentatoimi (Management Accounting) tarkoittamaan päätöksentekoa palvelevaa laskentaa ja raportointia. Tämä käsite poikkeaa selvästi ulkoisesta laskennasta ja sen kriteereistä, mutta samalla on todettava, että varsinaisia innovaatioita ei ole havaittavissa sitten diskonttaamiseen perustuvien menetelmien. (Johnson etc. 1987)
| |||