Ero sivun ”Zazen” versioiden välillä

Shikantaza-istumisessa ei erityisesti keskitytä yhtään mihinkään, oleellista on olla valppaana, tunnistaa mitä mielessä ja kehossa tapahtuu. Me huomaamme kuinka hengitämme luonnolllisesti ja normaalisti, ilman että yritämme kontrolloida hengitystä. Me huomaamme, onko asentomme ryhdikäs vai ei. Asennon lopahtaessa suoristamme selkämme ja jatkamme istumista, ja jos jalkamme puutuvat liiallisesti, vaihdamme hieman jalkojemme asentoa. Jalkojen asentojen jatkuvaa vaihtelua tulee kuitenkin välttää.

Emme erottele harjoitusta hyväksi tai huonoksi, me vain istumme. Vähitellen jatkuva takertuminen ajatuksiin lakkaa pieniksi hetkiksi, ja tilalle astuu tyyni hiljaisuus, kokemuksen karttuessa yhä useammin ja yhä pidemmäksi aikaa. Välillä harjoitus voi tuntua hyvältä, välillä ei. Mutta tällaisiin tunnetiloihin ei tule takertua; on vain harjoitus, joka ei ole sen enempää hyvä tai huonokaan. Oleellista on vain istua. Istuminen itsessään on harjoitus, alku ja päämäärä, lopputulos. Zazenin päämäärä on zazen itsessään. Shikantaza on hyvin vaativa harjoituksen muoto. Lähde ja lisätietoja täältä: [http://www.dogensanghafinland.org/zazen.php/ Dogen Sangha Finland: Zazen]