Versio 27. tammikuuta 2010 kello 18.59 muokkaa Rbnqss (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 14 953 muokkausta p clean up: refs, etc., ← Vanhempi muutos		Versio 1. maaliskuuta 2010 kello 18.46 muokkaa kumoa Thi (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 94 894 muokkausta Aiheesta muualla Uudempi muutos →
Rivi 2: Vertaa: ::Kohtelias yksikkö: Oletteko maista''nut'' tuotteitamme? ::Monikko: Oletteko maista''neet'' tuotteitamme? Muissa kielissä teitittelyä vastaava puhuttelumuoto voidaan muodostaa hyvinkin eri tavoin. Samoin puhuttelumuotojen merkitys ja käyttötavat vaihtelevat eri kielissä ja kulttuuripiireissä ~~—~~– jopa niin että saman kielen piirissä niitä käytetään eri tavoin Euroopassa kuin Etelä-Amerikassa. == Historia == Klassisessa [[latina]]ssa käytettiin vain sinuttelua. Alamaisten vallanpitäjiä kohtaan käyttämää teitittelyä ryhdyttiin suosimaan noin vuonna [[300]] [[Rooman keisari\|Rooman keisareiden]] hoveissa. Uusi puhuttelumuoto levisi keisarillisten perillisten mukana muun muassa [[Saksa]]an. [[~~keskiaika~~Keskiaika\|Keskiajan]] alussa teitittely alkoi syrjäyttää Euroopassa yleistä kaikkien sinuttelua. Aluksi teititeltiin vain hallitsijoita, mutta vähitellen kaikkia korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa olevia. Myöhemmin teitittely saavutti entistä laajemmat piirit: lapset alkoivat teititellä vanhempiaan ja aviopuolisot toisiaan. Lisääntynyt käyttö vähensi kuitenkin te-muodon arvoa, ja alkoi korvata [[1500-luku\|1500-luvulta]] lähtien yksikön kolmannen persoonan käyttö. [[1600-luku\|1600-luvulla]] teitittelyä korvattiin useissa kielissä muilla ilmaisuilla. Tällaisia kiertoilmaisuja olivat muuan muassa yksikön kolmas persoona, nimen tai [[titteli]]n käyttö. Suomeen teitittely tuli [[Ruotsi]]sta, jossa se tunnettiin jo [[~~keskiaika~~Keskiaika\|keskiajalla]], mutta se eli pitkään ainoastaan sivistyneistön puheessa. Kansankieleen se omaksuttiin vasta [[1700-luku\|1700-luvulla]].<ref name = "Kotim">{{Verkkoviite\|Nimeke= Kieli-ikkunat: "Sinnuu mie sanon teiks"\|Osoite= http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1014\|Ajankohta= Julkaistu Helsingin Sanomissa 27.toukokuuta.2003\|Julkaisija= Kotimaisten kielten tutkimuskeskus\|Luettu=18.kesäkuuta 2007}}</ref> [[1800-luku\|1800-luvulla]] teitittely väistyi Ruotsissa kolmannen persoonan, tittelin käytön tieltä, eikä teitittelyyn enää koskaan palattu, vaan puhuttelussa siirryttiin sata vuotta myöhemmin jokseenkin täydelliseen sinutteluun. Suomen murteissa teitittely oli alun perin vieras ilmiö, mutta se yleistyi vähitellen myös kansankielessä ja säilyi joillakin alueilla kauan esimerkiksi lasten vanhemmistaan käyttämänä muotona. Vanhassa puhuttelukulttuurissa oli teitittelyllä kaksi päämerkitystä. Sen avulla ilmaistiin: # puhuteltavan korkeampi ~~status~~asema ja siihen kohdistuvaa kunnioitusta # puhuteltavan etäisyyttä, vierautta. Sinuttelu puolestaan ilmaisi aikuisten kesken epäkohteliaisuutta, ~~statuksen~~aseman loukkaamista tai tuttuutta, emotionaalista lämpöä, ja suhteessa lapsiin ja palkollisiin sosiaalista ylemmyyttä. == Puhuttelumuodon valinta nykyisin ==▼ Monissa eurooppalaisissa kielissä teitittely on toisilleen tuntemattomien ensisijainen puhuttelumuoto. Valinnan ~~kriteereinä~~perusteina ovat puhutellun – tietysti myös puhuttelijan – ikä, asema, arvo tai rooli. Puhuttelusta päättää vanhempi ja arvoltaan korkeampi, nainen ennen miestä. 1970-luvulla Ruotsissa alkanut yleinen sinuttelu tuli myös Suomessa suosituksi niin, että teitittely on tuntunut hieman liioittelevalta ja sen oikea muodostus on ollut varsinkin nuorilta kateissa. Teitittely ei ole kuitenkaan Suomessa kokonaan kadonnut ja viime aikoina onkin ollut havaittavissa merkkejä sen palaamisesta, joskin esimerkiksi opiskelijoille tehdyn kyselyn mukaan sinuttelu olisi lisääntynyt roimasti 1980- ja 90-lukuun verrattuna. Yhtenä syynä osittaiseen teitittelyn paluuseen pidetään kansainvälisiä yhteyksiä.▼ ▲==Puhuttelumuodon valinta nykyisin== ▲Monissa eurooppalaisissa kielissä teitittely on toisilleen tuntemattomien ensisijainen puhuttelumuoto. Valinnan kriteereinä ovat puhutellun – tietysti myös puhuttelijan – ikä, asema, arvo tai rooli. Puhuttelusta päättää vanhempi ja arvoltaan korkeampi, nainen ennen miestä. 1970-luvulla Ruotsissa alkanut yleinen sinuttelu tuli myös Suomessa suosituksi niin, että teitittely on tuntunut hieman liioittelevalta ja sen oikea muodostus on ollut varsinkin nuorilta kateissa. Teitittely ei ole kuitenkaan Suomessa kokonaan kadonnut ja viime aikoina onkin ollut havaittavissa merkkejä sen palaamisesta, joskin esimerkiksi opiskelijoille tehdyn kyselyn mukaan sinuttelu olisi lisääntynyt roimasti 1980- ja 90-lukuun verrattuna. Yhtenä syynä osittaiseen teitittelyn paluuseen pidetään kansainvälisiä yhteyksiä. Teitittelyn käyttö työelämässä vaihtelee hyvin paljon ammatin luonteen mukaan. Potilaan teitittely esimerkiksi sairaalassa kuuluu hyvään käytökseen ja osoittaa häntä kohtaan tunnettua arvonantoa ja positiivista suhtautumista. Jos teitittely ei tunnu luontevalta, hoitotyöntekijä voi kutsua potilasta sukunimellä. Lähtökohtana on, että asiakas päättää, kuinka alun lähestymisen jälkeen edetään.<ref name="Ant">{{Verkkoviite\|Tekijä= Eeva-Riitta Seles\|Nimeke= Anteeksi, saanko sinutella teitä?\|Osoite =http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=805153\|Ajankohta=9.11.2005\|Julkaisija= Talouselämä.fi\|Luettu=15.6.2007}}</ref> Puhuttelussa on paljon sävyjä: myös sinutellen voi olla kohtelias. Liiallinen tuttavallisuus, kuten 'Mitä sulle sais olla' ei ole toivottua tyyliä, vaikka esimies, asiakas tai potilas kannattaisikin sinuttelua.<ref name= "Ant" /> Työpaikoilla voidaan sopia keskinäisestä sinuttelusta arvoasemaan katsomatta. Esimerkiksi monissa kouluissa ei rehtoria tarvitse teititellä. Tällaisesta sopimuksesta huolimatta on kuitenkin tilanteita, jolloin teitittelyä on hyvä käyttää, esimerkiksi kun puhutellaan esimiestä vieraiden läsnä ollessa. Samoin jos esimerkiksi toimittaja ja ministeri ovat vaikkapa koulutovereita, he sinuttelevat toisiaan vapaa-ajalla mutta teitittelevät työssä.<ref>{{Verkkoviite\| Tekijä= Suvi Sinervo\|Nimeke=Etiketit - Voi hyvä tavaton!\|Osoite= http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/3828803.shtml \|Ajankohta= 20.09.2006 - 10:46 \|Julkaisija=Aamulehti Sunnuntai\|Luettu=18. kesäkuuta 2007}}</ref> Suomen armeijassa alaisten tulee edelleen teititellä esimiehiä ja esimiesten alaisia ~~- tapa on peräisin Saksasta.{{Lähde\|16. syyskuuta 2008}}~~. Yleissääntönä Suomessa voidaan pitää seuraavaa: silloin kun ei tiedä, pitäisikö teititellä vai sinutella, on parasta valita teitittely.<ref name = "Kotim" /> == Puhuttelusanat joissakin vieraissa kielissä == Muodollinen ja epämuodollinen yksikkö:<br> ::Ranska: vous – tu Rivi 39 ⟶ 43: ::Saksa: Sie – du [[Ranskan kieli\|Ranskassa]] ''te'' ({{k-fr\|vous}}) on neutraali puhuttelu tuntemattomalle aikuiselle, ''sinä''–puhuttelu ({{k-fr\|tu}}) edellyttää ystävyyttä, pitkäaikaista tuttavuutta tai yhteistä sopimusta. Esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa sinuttelua ei käytetä. Samoin on tilanne [[~~venäjän~~Venäjän kieli\|venäjässä]] sekä myös [[~~saksan~~Saksan kieli\|saksassa]], jossa monikon 3. persoonan muotoa käytetään teitittelyä vastaavassa merkityksessä. Näissä kielissä tämä tapa koetaan sujuviksi, toisin kuin [[~~ruotsin~~Ruotsin kieli\|ruotsissa]], jossa epämuodollinen ''du'' on nykyisin niin vakiintunut puhuttelumuoto, että sanaa ''ni'' vältetään jopa virallisemmissa yhteyksissä. [[Englannin kieli\|Englannissa]], [[hollannin kieli\|hollannissa]], ranskassa ja venäjässä käytetään kohteliaassa puhuttelussa monikon ''toista'' persoonaa, mutta monissa muissa eurooppalaisissa kielissä käytössä on ''kolmas'' persoona. Saksassa käytetään kolmatta persoonaa ''sie'', usein isolla alkukirjaimella, [[Tanskan kieli\|tanskassa]] ja [[Norjan kieli\|norjassa]] käytössä on ''De''. [[Italian kieli\|Italiassa]] on erilliset muodot ''Lei'' (yks) ja ''Loro'' (mon), jotka on johdettu yksikön [[feminiini]]ä (esim. ruots. hon, engl. she) ja monikon kolmatta persoonaa tarkoittavista sanoista. Tämä vastaa osittain saksaa, jossa ''sie'' tarkoittaa myös yksikön feminiiniä, mutta silloin verbi taipuu toisin. Toisinaan italiassakin käytetään ranskan mukaisesti monikon muotoa ''voi'' muodollisen yksikön merkityksessä. [[Unkarin kieli\|Unkarissa]] ''te'' on epämuodollinen, mutta muodolliseen puhutteluun on useita samaa tarkoittavia ilmaisuja ( ''ön'' ja ''maga'' ovat yleisimmät). Rivi 45 ⟶ 49: [[Espanjan kieli\|Espanjassa]] ja [[Portugalin kieli\|portugalissa]] nämä pronominit on johdettu ''kolmannen'' persoonan sanonnoista, jotka merkitsivät esimerkiksi ''teidän armonne, hyvä herra, hyvä rouva'' ja niiden monikkomuodoista. Espanjassa ne ovat ''usted'' (mon. ''ustedes''), ja portugaliksi ''você'' (mon. ''vocês''), ''o senhor'' (mon. ''os senhores'') sekä ''a senhora'' (mon. ''as senhoras''). ''Você'' on epämuodollisessa käytössä [[Brasilia]]ssa, vaikka alkuperäinen yksikön pronomini ''tu'' on enemmän käytössä etelässä, koillisessa ja joillakin maaseutualueilla, ehkä paikoin ulkomaisista vaikutteista. Kuitenkin ''o senhor, a senhora '' ja niiden monikot ovat edelleen käytössä ja aina muodollisessa merkityksessä. Joissakin espanjankielisissä maissa, erityisesti [[Latinalainen Amerikka\|Latinalaisessa Amerikassa]], alkuperäinen yksikön toinen persoona ''tú'' on jäänyt täysin käytöstä hämärtäen täten eroa muodollisen ja epämuodollisen puhuttelusanan välillä. Toisissa taas se on korvattu monikon toisen persoonan pronominin vanhemmalla muodolla ''vos'' ja käytetään nyt ''usted''-muodon epämuodollisena vastineena. (Katso: ''voseo'' [http://en.wikipedia.org/wiki/Voseo] englanninkielinen Wikipedia). Euroopassa espanjan ''vos''-muunnelmia ''vosotros'' ja ''vosotras'' käytetään epämuodollisina monikon toisen persoonan ilmaisuina, kun yksikkönä on tú, jota käytetään epämuodollisessa puhuttelussa. Portugali on siirtynyt kauemmas alkuperäisestä: monikon ''vós'' on hävinnyt Brasiliassa täydellisesti eikä sitä käytetä enää tavallisessa puheessa myöskään Euroopassa. ==Te-puhuttelu englannissa ja uusia monikkoja== Nykyenglannin vakiintuneessa muodossa ''you'' tarkoittaa sekä yksikköä että monikkoa. Sanaan liittyy aina verbi, joka osoitti sen alun perin monikoksi, esimerkkinä ''you are''. Vielä varhaisessa [[Keskienglanti\|keskienglannissa]] monikko oli ''you'' ja ''thou'' yksikkö. Lähinnä [[romaaniset kielet\|romaanisten kielten]] vaikutuksesta myös teitittely (''you''-pronominin käyttö yhdestä henkilöstä) yleistyi englannissakin, ja sielläkin syntyi tilanne, jossa monikon muoto tulkittiin kunnioittavammaksi ja alamaisemmaksi, ja sitä käytettiin puhuteltaessa vieraita ja sosiaalisesti ylemmässä asemassa olevia. Vähitellen, ilmeisesti jo 1600-luvulla, teitittely kuitenkin tuli niin yleiseksi, että vanha sinuttelumuoto ''thou'' katosi kielenkäytöstä lähes kokonaan. ~~Puhekielessä~~Sitä ~~sitä käyttävät enää vain [[kveekarit]], koska tämän uskontokunnan perustaja [[George Fox]] ei hyväksynyt teitittelyä. Muuten sitä nähdäänkin~~nähdään nykyisin enää kirjallisuudessa, kuten vanhemmissa ~~raamatun~~Raamatun käännöksissä (usein Jumalan puhetta siteerattaessa) tai Shakespearen teksteissä. Joskus tästä on päätelty virheellisesti, että ''thou'' olisi muodollinen puhuttelu. Arjen tilanteissa englantia puhuva saa aikaan laajan kohteliaisuusasteiden kirjon käyttämällä subjektipronominin lisäksi etu- tai sukunimeä sekä erilaisia arvoa ja asemaa tarkoittavia sanoja, kuten Mister, Miss, Sir, Madam, Professor. On kuitenkin havaittavissa pyrkimys tuoda yksikön ja monikon ero selkeämmin näkyviin. Siihen pyritään luomalla uusia monikkomuotoja: :''y'all/you-all '' (etupäässä Yhdysvaltain eteläosissa ja afroamerikkalaisessa arkienglannissa), :''you guys '' (Yhdysvaltain keskilännessä, koillisvaltiossa, länsirannikolla sekä Australiassa), Rivi 57 ⟶ 63: == Lähteet == * {{Verkkoviite\|Tekijä=Pirkko Muikku-Werner ja Erkki Savolainen\|Nimeke=Puhuttelun periaatteita\|Osoite= http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/pragmatiikka/puhuttel.html\|Ajankohta=1999\|Julkaisija=Internetix\|Luettu=18.kesäkuuta 2007}} === Viitteet === {{viitteet\|~~fontti~~sarakkeet}} == Aiheesta muualla == * [http://internetix.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/pragmatiikka/puhuttel.html Puhuttelun periaatteita]. Internetix. * Pirkko K. Koskinen: [http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_avaus/4617651.shtml Miten me tänä aamuna voimme?] [[Aamulehti]] Sunnuntain mielipide-palstalla 23.022.2007 ~~- 15:56~~. * [http://www.arlainst.fi/nettipeili/kaytos.html Nettipeili Arlainstituutin sivuilla: Käytöstavat ja etiketti] * [http://www.arlainst.fi/nettipeili/kaytos/puhuttelu.htm Puhuttelu]. Arlainstituutti. * Pasi Heikura: [http://blogit.yleradio1.yle.fi/aristoteleenkantapaa/teitittely Kuinka teitittelyllä hurisee?] Yle radio 1, Aristoteleen kantapään blogi 13.1.2007. * Paula Hupponen: [http://peruna.fi/paula/sinuttelu.pdf Saako vielä teititellä, onko aina lupa sinutella?] (PDF) * Rita Trötschkes: [http://blogit.yle.fi/ihan-tervetta/sinuttelussa-katoaa-kunnioitus-toisen-reviiria-kohtaan Sinuttelussa katoaa kunnioitus toisen reviiriä kohtaan]. Yle-blogit 14.7.2009. [[Luokka:Käytös- ja tapatieto]]

Ero sivun ”Teitittely” versioiden välillä