Ero sivun ”Carl Gustaf Armfelt (vanhempi)” versioiden välillä

p
kh
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
pEi muokkausyhteenvetoa
p (kh)
'''Carl Gustaf Armfelt''' vanhempi (nimi kirjoitetaan myös ''Armfeldt'', s. [[9. marraskuuta]] [[1666]], [[Inkeri]] – k. [[24. lokakuuta]], [[1736]] [[Isnäs]]in kartano, [[Pernaja]]) oli suomalainen [[vapaaherra]] ([[1731]]) ja jalkaväenkenraali ([[1735]]). Armfelt oli everstiluutnantti [[Gustaf Armfelt]]in ja [[Anna Elisabeth Brakel]]in poika ja naimisissa vuodesta [[1700]] [[Lovisa Aminoff]]in kanssa.
 
Armfelt yleni kapteeniksi Ranskan armeijassa viettämänsä kahdentoista vuoden aikana. Palattuaan kotiin [[Suuri Pohjan sota|suuren Pohjan sodan]] sytyttyä hänet nimitettiin Suomen armeijan kenraaliadjutantiksi. Vuonna [[1713]] hänestä tuli Suomen armeijan ylipäällikkö, ja hän olikomensi sen komentajanaarmeijaa [[Kostianvirran taistelu|Kostianvirran]] ja [[Napuen taistelu|Napuen]] taisteluissa.
Hävittyjen taistelujen jälkeen armeijan pääosat perääntyivät Pohjanlahden ympäri Tornion seuduille.
 
Armfelt ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna [[1717]]. Hän komensi armeijaa, jonka tehtävänä oli hyökätä pohjoiseen Norjaan ja valloittaa [[Trondheim]] seuraavana vuonna. [[Kaarle XII|Kuninkaan]] kaaduttua [[Fredriksten]]in linnoituksen piirityksessä marraskuun lopussa Armfelt sai käskyn perääntyä. Lumimyrsky yllätti armeijan paluumatkalla tuntureiden yli, ja suurin osa sotilaista paleltui.
 
Armfeltia pidettiin omana aikanaaikanaan sotasankarina,ja varsinkin sodan jälkeen sotasankarina, eikä häntä kenraali Lybeckerin tavoin laitettu sotaoikeuteen tappioista. Armfelt oli kuitenkin vastuussa taktisesta taitamattomuudesta.
 
{{tynkä/Historia}}