Ero sivun ”Albert Lebrun” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p oho |
KLS (keskustelu | muokkaukset) laajennettu |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Albert Lebrun 1937.jpg|right|thumb|200px|Albert Lebrun]]
'''Albert Lebrun''' (s. [[29. elokuuta]] [[1871]] [[Mercy-le-Haut]], [[Lorraine]] - k. [[6. maaliskuuta]] [[1950]] [[Pariisi]]) oli ranskalainen poliitikko ja Ranskan presidentti vuodesta 1932 vuoteen 1940. Hän oli kolmannen tasavallan viimeinen presidentti.<ref name="worldatwar">http://worldatwar.net/biography/l/lebrun/index.html</ref>
Lebrun äänestettiin Ranskan edustajainhuoneeseen 1900, minkä jälkeen vuonna 1911 hänet valittiin siirtomaaministeriksi<ref name="worldatwar" />.
Lebrun äänestettiin kolmannen tasavallan presidentiksi vuonna 1932 [[Paul Doumer]]in seuraajaksi. Vuonna 1938 hänet valittiin uudestaan presidentiksi toiselle kaudelle. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] alettua hän osoittautui kuitenkin presidenttinä heikoksi.<ref name="worldatwar" />
Vuonna 1940, kun [[Saksa]] oli miehittänyt Pohjois-Ranskan, myös [[Pariisi]]n, presidentti Lebrun vaati tuloksetta sodan jatkamista Saksaa vastaan ja että hallituksen oli vetäydyttävä [[Algeria]]an.<ref name=OtavanIso>Otavan iso tietosanakirja, 5. osa (Kuus-Mons), art. Lebrunm Albert, Otava 1963</ref>. Pääministeriksi nimitetty marsalkka [[Pétain]] allekirjoitti kuitenkin [[22. kesäkuuta]] antautumissopimuksen, jolla Pohjois-Ranska jäi Saksan miehittämäksi. Hallitus siirtyi tämän jälkeen [[Vichy]]yn. Kansalliskokous päätti [[10. heinäkuuta]] luovuttaa Pétainin hallitukselle kaiken vallan, minkä vuoksi Lebrun joutui luopumaan presidentin virasta. Hän itse vetäytyi tuolloin [[Vizille]]en. Vuonna 1943 hän saksalaiset vangitsivat hänet ja pitivät vankina sodan loppuun saakka.<ref name="worldatwar" /><ref name=OtavanIso /> Tavattuaan sodan päätyttyä [[Charles de Gaulle]]n hän hyväksyi tämän johtoaseman mutta totesi samalla, ettei hän itse ollut koskaan virallisesti luopunut presidentin virasta - vain kansalliskokous olisi voinut ottaa sellaisen ilmoituksen vastaan, mutta se ei kokoontunut enää luovutettuaan vallan Pétainille.<ref name="worldatwar" />
| |||