Clunyn liikkeen tavoitteet pyrki toteuttamaan tarmokkaasti paavi [[Gregorius VII]], joka oli paavina [[1073]]–[[1085]]. Gregorius, jonka syntymänimi oli Hildebrand, oli toiminut Clunyn liikkeessä jo ennen paaviksi tuloaan mm.muun muassa [[Nikolaus II]]|Nikolaus II:n]] tukijana. Hän pyrki osoittamaan paavin riippumattomuuden maallisista hallitsijoista julistamalla kirkollisia virkoja myyneen [[Saksa]]n keisarin, [[Saksan Henrik IV (Saksa)|Henrik IV]]:n]] pannaan. Ensin Gregorius VII näytti onnistuvan: Saksan ruhtinaat käyttivät pannaa tekosyynä kapinoidakseen keisaria vastaan, ja Henrik IV joutui lähtemään nöyryyttävälle matkalle [[Canossa]]an, Keski-[[Italia]]an, jossa paavi oli turvapaikassaan tukijansa [[Toscanan kreivitär Matilda]]n linnassa. Greogirus ja Henrik pääsivät lopulta sopuun, mutta Henrik IV kuitenkin petti sopimuksen saatuan Saksan haltuunsa. Lopulta Henrik ajoi Gregoriuksen pakoon Roomasta.
==Innocentius III==
Parhaiten Clunyn liikkeen tavoitteet paavin aseman noston tapauksessaosalta toteutti paavi '''[[Innocentius III]]''', joka oli paavina [[1198]]–[[1216]]. Hän sanoi olevansa "”[[Jeesus|Kristuksen]] sijainen"sijainen” maan päällä. Hän oli aikanaan Länsi-[[Länsi-Eurooppa|Länsi-Euroopan]] hallitsija, joka muun muassa nöyryytti [[Englanti|Englannin]] kuningasta, [[Juhana Maaton]]ta. Juhana sai lisänimensä "Maaton"”Maaton” siitä, että hänen tuli nöyryyttävästi luovuttaa paavi Innocentius III:lle kaikki maansa. Paavi luovutti ne takaisin, mutta vain läänityksinä.
Innocentius III:n jälkeen paavin asema romahti. Yksi tärkeä syy oli [[ristiretkiRistiretket|ristiretkien]]en epäonnistuminen.
