Ero sivun ”Verenluovutus” versioiden välillä

83 merkkiä poistettu ,  10 vuotta sitten
→‎Historiaa: toiston poisto
(→‎Historiaa: toiston poisto)
Naistenklinikka luovutti Veriliitolle toimitilan kellaristaan ja sinne perustettiin Veriliiton toimisto. Toimisto käsitti työpöydän, puhelimen ja arkistokaapin, johon kerättiin tietoja mahdollisista verenluovuttajista. Kun verta tarvittiin, Veriliiton päivystäjä soitti luovuttajalle ja tämä saapui kulloinkin tarvittuun sairaalaan antamaan verta. Se tehtiin vielä tuolloin ns. suorasiirrolla, jonka toteutti anestesialääkäri. Vasta sotavuosina alettiin verta kerätä hyytymisen ehkäisyaineella varustettuihin pulloihin, koska suorasiirto oli liian riskialtis toimitettavaksi etulinjan joukkosidontapaikoilla ja kenttäsairaaloissa. Viimeiset suorat verensiirrot tehtiin 1950-luvulla, joskin muutamassa keskussairaalassa anestesiaylilääkärit vaativat että taito on säilytettävä ja suorasiirtovälineistöä pidettävä kaiken varalta valmiina. Lopullisesti menetelmä museoitiin vasta 1980-luvulla. Ainakin yksi alkuperäispakkauksessa oleva välineistö on säilynyt ja on näytteillä lasikaapissa Helsingin Veripalvelutoimistossa.
 
Sodan päätyttyä perustettiin nykyinen Veripalvelu, joka on sittemmin kasvanut nykyiselleen. Uranuurtajatyön laitoksen kehityksessä teki [[professori]] [[Harri Nevanlinna]].
 
==Ihmisten verenluovutus Suomessa==
Rekisteröitymätön käyttäjä