Ero sivun ”Scud” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: pnb:سکڈ میزائل |
p Pohjois-Atlantin liitto| |
||
Rivi 2:
[[Image:Rakieta wz8K-14 SCUD RB.jpg|thumb|300px|right|[[Puola]]lainen ohjus 8/K-14 on sama kuin Venäjän (Scud-B)]]
'''Scud''' on alun perin [[neuvostoliitto]]lainen lyhyen kantaman [[ballistinen ohjus]] ([[SRBM]]). [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]] antoi ohjukselle koodin '''SS-1 Scud'''. Scudin neuvostoliittolainen nimi oli '''R-11''', myöhemmin '''R-300 Elbrus'''.
==Käyttö==
Rivi 20:
Venäläiset toteuttivat R-11-ohjuksen (SS-1 Scunner) käyttäen suunnittelussa apuna saksalaisen V-2-raketin ohjaustekniikkaa. Scudiin liittyvän tekninen edistysaskel oli sen moottori, jonka kehitti [[Makejev (OKB)|A.M. Isajev Makejevin suunnittelutoimisto]]. Neuvostoliittolainen moottori oli V-2:n moottoria yksinkertaisempi ja eikä siinä esiintynyt epästabiilia palamista, joka aikaansai V-2-ohjukseen voimakkaita värähtelyitä. Moottori poltti [[kerosiini]]a ja käytti hapettimena [[typpihappo]]a.
Scud A-ohjus oli 10,25 metriä pitkä. Sen kantama on 130–700 km. Vuonna 1957 käyttöön otetun ohjuksen alkuperäinen osumisen epätarkkuus oli 4000 metriä, mutta nykyisin vain 50 metriä. [[Ohjus|Ohjuksesta]] on vuosikymmenten aikana kehitetty lukuisa määrä eri versiota useissa maissa, jotka kaikki kantavat [[media]]ssa samaa [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]]-koodia.
Alkuperäisestä R-11:stä kehitettiin vuonna 1965 R-300 Elbrus eli R-17 eli SS-1c Scud, joka on 11,25 metriä pitkä ja 0,88 metrin läpimittainen. Elbrusin moottori käyttää ajoaineenaan [[UDMH]]/[[RFNA]]-seosta (venäjäksi SG-02 Tonka 250).
| |||