Ero sivun ”Kiiruna” versioiden välillä

{{Taksonomian_kunta | taksoni = [[Eläinkunta]] ''Animalia''}}

{{Taksonomian_pääjakso | taksoni = [[Selkäjänteiset]] ''Chordata''}}

{{Taksonomian_suku | taksoni = '''''[[Lagopus]]'''''}}

{{Taksonomian_laji | taksoni = '''''muta'''''}}

{{Taksonomian_loppu}}

 

'''Kiiruna''' (''Lagopus mutus'') on aidosti arktinen lintu. Se on harvoja lintuja, jotka viihtyvät kylmillä ja tuulisilla asuinalueellaan ympäri vuoden.

 

==Koko ja ulkonäkö==

Vaikka kiiruna esiintyy puuttomilla ja karuilla tuntureiden lakialueilla ja vuoristoissa, se kuuluu metsäkanalintuihin.

 

Talviasuisen kiirunakoiraan tuntomerkki on silmän ja nokan välinen, selvästi havaittava musta ohjasjuova. Naaraalla sitä ei ole, ei myöskään riekolla.

 

 

 

==Elinympäristö==

Kiiruna elää tuntureilla puu- ja pensasrajan yläpuolella eli paljakalla ja viihtyy erinomaisesti kivirakkaisillakin lakialueilla. Talvisin se kerääntyy riekon tavoin parviksi, joiden koko vaihtelee alle kymmenestä jopa 50:een. Se on rohkea, suojaväriinsä luottava lintu, joka ihmisenkään kohdatessaan ei mielellään nouse lentoon, vaan väistää juoksemalla. Kiirunan lento kantaa yleensä vain muutamia kymmeniä metrejä tunturinrinnettä viistosti alaspäin, mistä se jälleen kävelee takaisin oleskelukorkeudelleen.

 

 

==Lisääntyminen==

Kiiruna on riekon tavoin maapesijä. Se munii kuopimaansa maakuoppapesäänsä 5-10 munaa. Poikasten hoitamiseen osallistuvat sekä naaras että koiras. Suomessa arvioidaan pesiviä kiirunapareja olevan noin 2000.

 

==Ravinto==

Lakialueiden asukkaana kiirunan ravinto koostuu untuvikkovaiheen jälkeen erilaisten tunturikasvien siemenistä, kukista ja lehdistä. Talvella lähes ainoita ravinnon lähteitä ovat vaivaispajun sekä tunturi- ja vaivaiskoivun versot ja urvut. Untuvikkoina poikasten ravintona ovat hyönteiset.