"''Papin tyttären'' kautta on Juhani Aho astunut pitkän askeleen eteenpäin itsetietoisena kirjailijana", nimimerkki Eo ([[Eljas Erkko]]) arvioi [[Valvoja (lehti)|Valvoja-lehdessä]] (1886, 195). [[Julius Krohn]] arvioi niin ikään Valvojassa (1886, 39) Ahon kertomistavan muuttuneen vilkkaammaksi esikoisromaani ''Rautatiehen'' verrattuna. Hän havaitsi ''Papin tyttäressä'' kuitenkin "kokoonpanon heikkoutta", joka näkyi esimerkiksi kirjan periaatteen epäyhdenmukaisuudessa sekä päähenkilön luonteenkuvauksen ontumisessa. Ahon lauserakennuksessa ja kielessä Krohn ei havainnut samanlaista edistystä kuin kertomistyylissä. Hän kritisoi myös [[svetisismi|svetisismejä]] ja murteellisuuksia. Esimerkkinä Krohn mainitsi muun muassa "se oli pahasti tehty sinulta" (sen teit pahasti). Kustantajaa moitittiin liiallisista painovirheistä.<ref>Aho, Juhani: Papin tytär - Papin rouva, Arviointeja, sivut 353–362</ref>
