Ero sivun ”Julius Tallberg” versioiden välillä

Tallberg perusti oman yrityksen saatuaan nuorena miehenä potkut [[Stockmann|Stockmannilta]]. Potkujen syy oli Kaivopuiston rannan uintiretkesta johtunut myöhästyminen. Tallberg tunsi kaupungin tuolloin ehkä tunnetuimman arkkitehtitoimiston osakkaat [[Konstantin Kiseleff|Constantin Kiesleffin]] ja [[Elia Heikel|Elia Heikelin]]. Kiseleff ja Heikel suostuivat Tallbergin pyynnöstä osakkaiksi rakennustarvikeliikkeeseen, jonka Tallberg päätti perustaa irtisanomisensa jälkeen. Oy Julius Tallberg Ab aloitti toimintansa [[13. maaliskuuta]] [[1880]]. Vuonna [[1887]] kolmekymmentä vuotta täyttävä Tallberg lunasti Kiesleffin ja Heikelin osakkaiden osuudet. Osakeyhtiömuodon rakennustarvikeliike sai vuosina 1923-25 toteutetuissa järjestelyissä. Ensimmäinen toimipaikka sijaitsi Kiseleffin ja Heikelin rakennusliikkeen yhteydessä Kruunuhaassa, talossa Konstantininkatu 14. Vaurastuttuaan, Tallbergista tuli [[Kiesleff & Heikelin]] merkittävin toimeksiantaja moneksi vuodeksi. Toimisto suunnitteli mm. [[Tallbergin liiketalo|Tallbergin liiketalon]] [[AleksantetinkatuAleksanterinkatu (Helsinki)|Aleksanterinkatu]] 21, vuonna [[1899]].

Vuonna 1911 Tallberg osti [[Lauttasaaren kartano]]n saaden haltuunsa yli puolet [[Lauttasaari|Lauttasaaren]] maista. Näihin aikoihin Lauttasaaressa oli lähinnä vain kesähuviloita eikä Helsingin kaupunki ollut kiinnostunut alueesta. Tallberg teetti arkkitehti [[Birger Brunila]]lla alueen rakennussuunnitelman ja perusti saareen kahvilan ja merikylpylän. Hän rakennutti Lauttasaareen myös hevosraitiotien ja hankki Drumsö-nimisen höyrylautan joka alkoi liikennöidä [[Ruoholahti|Ruoholahden]] ja [[Lauttasaari|Lauttasaaren]] väliä. Raitiotie oli toiminnassa vain vuosina 1913-1917, mutta höyrylautta jatkoi liikennöintiä vuoteen 1935 saakka jolloin Lauttasaaren silta valmistui.