Ero sivun ”Matti Ijäs” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
txt-siirto, w |
|||
Rivi 1:
'''Matti Kalevi Ijäs''' (s. [[25. helmikuuta]] [[1950]], [[Helsinki]])<ref>Kuka kukin on 2007, Otava 2006</ref> on [[Suomi|suomalainen]] [[käsikirjoittaja]] ja [[elokuvaohjaaja]].
Ijäksen elokuvien tyylilajin ja huumorin yhteydessä on usein viitattu [[Veijo Meri|Veijo Mereen]]. Hänen elokuviensa tarinoita luonnehditaan usein hillityn novellimaisiksi ja dialogia hersyvän moniulotteiseksi. Usein Ijäksen elokuvissa käsitellään syntymisen ja kuoleman tematiikkaa, alkamisia ja loppumisia. Näitä outoja, mutta lämpimän huumorin siivittämiä näkyjään Ijäs toteuttaa tarkoin, pienin keinoin. ▼
Matti Ijäs on Suomessa [[Aki Kaurismäki|Aki Kaurismäen]] ohella harvoja edelleen aktiivisia ns. ''[[auteur]]''-ohjaajia; hän käsikirjoittaa ja ohjaa elokuvansa pääosin itse. Lisäksi ''auteur''-statukseen kuuluu tekijän persoonallinen, valtavirran elokuvista poikkeava kerrontatyyli.▼
==Ura==
Rivi 5 ⟶ 9:
Matti Ijäs opiskeli yhteiskuntatieteitä Tampereen yliopistossa 1970-luvulla, kunnes ajautui vähitellen elokuvan pariin vuosikymmenen lopulla. Aluksi hän toimi käsikirjoittajana mm. János Zsombolyain elokuvassa ''Tullivapaa avioliitto'' (1980) sekä [[Mikko Niskanen|Mikko Niskasen]] elokuvassa ''Ajolähtö'' (1982). Hänen ensimmäiset omat elokuvansa olivat lastenelokuvia, jotka saivat Tampereen lyhytelokuvajuhlilla monia palkintoja.
1980-luvun alkupuolella Ijäs siirtyi TV1:n televisioteatteriin, jossa syntyi sarja omaleimaisia televisioelokuvia, kuten Venla-palkittu ''[[Viimeinen keikka]]'' (1984), ''Painija'' (1985) sekä valtavaa kulttimainetta nauttiva ''[[Katsastus (elokuva)|Katsastus]]'' (1988), joka perustui [[Joni Skiftesvik]]in novelleihin.
Ijäksen ensimmäistä teatterielokuvaa ''Koomikko'' (1983) on pidetty hahmotukseltaan vielä jokseenkin haparoivana tuotoksena, mutta vuonna 1990 valmistunut ''[[Räpsy ja Dolly]]'' lunasti katsojien odotukset. Groteskin ja surrealistisen huumorin siivittämä elokuva sai hyvän vastaanoton, aivan kuten myös pari vuotta myöhemmin valmistunut ''[[Pilkkuja ja pikkuhousuja]]'' (1992).
Matti Ijäksen ura on jatkunut tasaisesti vuorotellen television ja teatterielokuvien välillä. Hetken aikaa Ijäs toimi myös TV1:n [[Kotikatu]] -sarjan ohjaajana 1990-luvun lopulla. Ijäksen tuoreemmista teatterielokuvista ''[[Sokkotanssi]]'' (1999) ja ''[[Haaveiden kehä]]'' (2002) keskittyvät kuvaamaan lapsen kokemusmaailmaa, kun taas televisioelokuvissa ''Pala valkoista marmoria'' (1998), ''Lahja'' (1997), ''Aita'' (2001) ja ''Tuulikaappimaa'' (2003) henkilökohtaisia irtiottojaan ottavat niin keski-ikäiset kuin vanhuksetkin.
▲Ijäksen elokuvien tyylilajin ja huumorin yhteydessä on usein viitattu Veijo Mereen. Hänen elokuviensa tarinoita luonnehditaan usein hillityn novellimaisiksi ja dialogia hersyvän moniulotteiseksi. Usein Ijäksen elokuvissa käsitellään syntymisen ja kuoleman tematiikkaa, alkamisia ja loppumisia. Näitä outoja, mutta lämpimän huumorin siivittämiä näkyjään Ijäs toteuttaa tarkoin, pienin keinoin.
▲Matti Ijäs on Suomessa [[Aki Kaurismäki|Aki Kaurismäen]] ohella harvoja edelleen aktiivisia ns. ''[[auteur]]''-ohjaajia; hän käsikirjoittaa ja ohjaa elokuvansa pääosin itse. Lisäksi ''auteur''-statukseen kuuluu tekijän persoonallinen, valtavirran elokuvista poikkeava kerrontatyyli.
== Matti Ijäksen tuotanto ==
| |||