Ero sivun ”Surku” versioiden välillä

'''Surku''' on [[Tove Jansson]]in [[Muumi]]-teoksissa esiintyvä pieni ja alakuloinen [[koira]]. Se esiintyy vuonna [[1958]] ilmestyneessä [[Taikatalvi]]-kirjassa. ''[[Muumilaakson tarinoita]]''-sarjassa SurkuunSurku tutustutaanesiintyy jaksossa ''Talven vieraita''.

== Hahmon kuvaus ==

Surku-koira on kooltaan pieni ja väriltään vaaleanruskea. Sillä on päällään punainen viitta, joka on kiinni hakaneulalla. Surkun päätä koristaa niin ikään punainen hiippalakki. Surku on nimensä mukaan alakuloinen, yksinäinen kulkuri. Surku asuu uimahuoneella [[Tuutikki|Tuutikin]] kanssa ja on päivisin komerossa. Surkun unelma on liittyä [[susi]]laumaan, sillä Surku kokee sudet veljikseen.

SeSurku kiipeää joka yö [[vuori|vuorelle]] ulvomaan kuuta toivoen, että sen susiveljet kuulisivat. Eräänä yönä Surkun veljet vihdoin saapuvat. Surkun suureksi pettymykseksi ne aikovatkin syödä Surkun, eivätkä ottaa sitä vastaan veljenään. Tämän ymmärtäessään Surku huokaa: "''Taisin erehtyä. Syökää minut sitten. Minkäs sille mahtaa''." Surkun pelastaa kuitenkin torvea soittava [[Hemuli]], joka on saapunut [[Muumilaakso]]on samoihin aikoihin kuin Surku. Sudet pelästyvät [[torvi|torven]] soittoa ja lähtevät pois. Surku lähtee Hemulin ja pienen ötökkä-Salomen mukana pois Muumilaaksosta ja jatkaa taivaltaan heidän kanssaan.

{{muumitMuumit}}

[[Luokka:MuumilaaksoMuumihahmot]]