Etenkin iskelmämusiikin parissa ollaan erityisen tarkkoja [[klassinen runous|klassisen runouden]] erityispiirteiden, kuten [[Helismaa]]nkin suosiman [[muoto-opinoppi|muoto-oppiopin]] ja [[vokaalisoinnun|vokaalisointu]], säilymisestä<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://sanoittaminen.blogspot.com/2009/04/jokaisessa-laululyriikan-alalajissa-on.html|Nimeke=Jokaisessa laululyriikan alalajissa on täysin oma estetiikkansa|Julkaisu=Koivulahden blogi|Ajankohta=|Viitattu=2.5.2009}}</ref>. Rinnalle on kuitenkin noussut myös musiikkityylejä joissa laulutekstin sisältö on noussut riimittelyä ja idiomaattisuutta tärkeämmiksi tekijöiksi. Näin on esim. kantaaottavuuteen pyrkivien [[punk]]-sanoitusten kohdalla. Vastaavasti esim. [[Rap]]-lyriikassa on perinteisesti paljon riimejä, mutta riimien 'puhtaudessa' ja säkeistöjen tavurakenteissa ja painotuksissa otetaan usein hyvinkin paljon vapauksia. [[R&B]]-musiikissa taas melodiat saattavat vaihdella joskus runsaastikin toisiaan vastaavien säkeistöjen välillä, jolloin idiomaattisuus ei sanoituksenkaan osalta toteudu - ainakaan samalla tavalla kuin mitä esim. edellä mainitussa iskelmälyriikassa. R&B-musiikissa käytetään usein [[melisma|melismaattista]] laulutyyliä joka näkyy myös sanoituksissa siten että yksi tavu on saatettu jakaa useammalle tavulle. Vastaavasti iskelmälyriikassa, joka on luonteeltaan [[syllabinen]] (jokainen tavu vastaa yhtä tahtia) tätä pidetään usein virheenä<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.ts.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2007-11-10,104:10:497542,1:0:0:0:0:0:|Nimeke=Löysiä lurituksia lemmestä|Julkaisu=Turun Sanomat|Ajankohta=|Viitattu=9.9.2009}}</ref>.
Iskelmälyriikassa on perinteisesti pitäydytty ilmaisussa, joka ei ärsytä tai särähdä korvaan, kun taas punk ja RAP-lyriikoissa usein halutaankin shokeerata ja tietoisesti herätellä kuulijaa.
