Ero sivun ”Hieronymus” versioiden välillä

6 merkkiä poistettu ,  11 vuotta sitten
p
Botti muokkasi: it:San Girolamo; kosmeettisia muutoksia
p (Botti muokkasi: it:Sofronio Eusebio Girolamo)
p (Botti muokkasi: it:San Girolamo; kosmeettisia muutoksia)
[[KuvaTiedosto:Durer-jerome.jpg|right|thumb|200px|''Pyhä Hieronymus'', [[Albrecht Dürer]]in maalaus]]
 
'''Pyhä Hieronymus''' ('''Eusebius Sophronius Hieronymus''') (n. [[347]] – [[30. syyskuuta]] [[420]]) tunnetaan parhaiten henkilönä, joka käänsi [[Raamattu|Raamatun]] [[heprea]]sta ja [[koinee-kreikka|kreikasta]] [[latina|latinan kielelle]]. Tämä käännös, ''[[Vulgata]]'', on edelleen [[katolinen kirkko|katolisen kirkon]] virallinen Raamatun versio. Hieronymus luetaan [[kirkkoisä|kirkkoisien]] joukkoon. [[Katolinen kirkko]] lukee hänet yhdeksi [[kirkonopettaja|kirkonopettajista]].
Hieronymus palasi Antiokiaan vuonna [[378]] tai [[379]]. Piispa [[Paulinus Antiokialainen|Paulinus]] vihki hänet papiksi. Hieronymus ilmeisesti vastusteli jonkin verran, ja suostui sillä ehdolla, että saattoi jatkaa askeettista elämäänsä. Pian hän muutti [[Konstantinopoli]]in jatkamaan Raamatun opiskelua [[Gregorios Nazianzilainen|Gregorios Nazianzilaisen]] alaisuudessa. Hän vietti siellä noin kaksi vuotta. Seuraavat kolme vuotta, [[382]]–[[385]], hän oli jälleen Roomassa, läheisessä yhteydessä paavi [[Damasus I|Damasukseen]] ja muihin johtaviin kristityihin. Hänet oli kutsuttu Roomaan alun perin osallistumaan vuoden [[382]] kirkolliskokoukseen, jonka tarkoituksena oli lopettaa Antiokiassa syntynyt skisma. Hän teki itsestään korvaamattoman paaville, ja sai merkittävän aseman tämän konsistorissa.
 
[[KuvaTiedosto:St Jerome by Rubens dsc01653.jpg|left|thumb|200px|Hieronymus ([[Peter Paul Rubens]])]]
 
Muiden toimien ohessa hän otti tehtäväkseen uudistaa vanha latinankielinen Raamattu, ''[[Vetus Latina]]'', kreikankielisten [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] ja ''[[Septuaginta]]n'' eli [[Vanha testamentti|Vanhan testamentin]] pohjalta. Tähän saakka ongelmana oli ollut latinan kielellä olemassa olleiden raamatunkäännösten (ns. vetus latina) heikko taso ja kirjavuus. Tämä tehtävä määräsi hänen tutkimustensa suunnan noin kolmeksi vuodeksi, ja siitä tuli hänen merkittävin työnsä.
Elokuussa [[385]] hän palasi Antiokiaan seuranaan veljensä Paulinianus sekä joitakin muita ystäviä. Hieman myöhemmin häntä seurasivat myös Paula ja Eustochium, jotka olivat päättäneet luopua ylellisestä elämästään Roomassa ja halusivat aloittaa uuden elämän Pyhässä Maassa. Talvella vuonna 385 Hieronymus liittyi heidän seuraansa ja toimi heidän hengellisenä oppaanaan. Pyhiinvaeltajiin liittyi myös Antiokian piispa Paulinus. He vierailivat [[Jerusalem]]issa, [[Betlehem]]issä ja [[Galilea]]n pyhissä paikoissa, ja matkustivat sen jälkeen [[Egypti]]in, jossa asui paljon tunnettuja askeettista elämää viettäviä munkkeja.
 
[[Aleksandria]]ssa Hieronymus kuunteli [[Didymos Sokea]]n tulkintoja profeetta [[Hoosea]]sta ja muistelmia [[Antonius Suuri|Antonius Suuresta]], joka oli kuollut kolmekymmentä vuotta aiemmin. Hän vietti jonkin aikaa [[Nitria]]n munkkiyhteisössä ja ihaili "Herran kaupungin" lukuisten asukkaiden kurinalaista elämää, mutta havaitsi jopa siellä "kätkettyjä käärmeitä", eli [[Origenes|Origeneen]] teologian vaikutusta. Loppukesästä [[388]] hän palasi Palestiinaan ja asettui loppuelämäkseen Betlehemiin. Hänen ympärillään oli joitakin ystäviä, joihin kuului sekä miehiä että naisia, mukaan lukien Paula ja Eustochium. Hän toimi yhteisön papillisena opettajana.
 
Paula takasi Hieronymukselle elannon ja mahdollisti kirjakokoelman laajentamisen. Tänä aikana hän oli toimelias kirjallisen tuotannon saralla. Kolmenkymmenenneljän viimeisen vuotensa aikana hän käänsi Vanhan testamentin alkutekstistä sekä kirjoitti parhaat Raamatun kommentaarinsa, luettelon kristillisistä kirjoittajista, sekä dialogin [[pelagiolaisuus|pelagiolaisuutta]] vastaan. Tällä aikakaudella syntyivät myös hänen poleemiset kirjoituksensa. Näihin kuuluu muun muassa tutkielma, jonka sai aikaan origenesläisten kiista Jerusalemin piispan Johanneksen ja hänen ystävänsä Rufinuksen kanssa. Koska hän oli kirjoittanut pelagiolaisuutta vastaan, joukko kiihtyneitä partisaaneja tunkeutui vuonna [[416]] luostarirakennuksiin, sytytti ne tuleen, hyökkäsi asukkaita vastaan ja tappoi diakonin. Tämä pakotti Hieronymuksen hakemaan turvaa läheisestä linnoituksesta.
== Kirjoitukset ==
 
[[KuvaTiedosto:Dürer-Hieronymus-im-Gehäus.jpg|thumb|200px|Hieronymus työssä kammiossaan (Albrecht Dürer)]]
 
=== Käännökset ===
'''Omat Vanhan testamentin selitykset'''
 
[[KuvaTiedosto:BobbioJeromeInitial.jpg|thumb|200px|Hieronymuksen nimiin laitetun [[Jesajan kirja]]n kommentaarin käsikirjoitus 600-luvulta. Milano, Biblioteca Ambrosiana MS S. 45. sup.]]
 
Näihin kuuluu joukko lyhyitä Vanhan testamentin tutkielmia, jotka Hieronymus kirjoitti hieman ennen Betlehemiin asettumista ja seuraavaan viiden vuoden aikana. Näitä ovat: ''De seraphim'', ''De voce Osanna'', ''De tribus quaestionibus veteris legis'' (jotka luetaan yleensä osaksi Hieronymuksen kirjeitä numeroilla 18, 20 ja 36); ''Quaestiones hebraicae in Genesin'' ([[Ensimmäinen Mooseksen kirja|Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta]]); ''Commentarius in Ecclesiasten'' ([[Saarnaajan kirja]]sta); ''Tractatus septem in Psalmos 10–16'' ([[Psalmien kirja|Psalmeista]] 10–16, kadonnut); ''Explanationes in Michaeam'' ([[Miikan kirja]]sta), ''Sophoniam'' ([[Sefanjan kirja]]sta), ''Nahum'' ([[Nahumin kirja]]sta), ''Habacuc'' ([[Habakukin kirja]]sta) ja ''Aggaeum'' ([[Haggain kirja]]sta). Noin vuonna [[395]] hän kirjoitti joukon pidempiä kommentaarioita, tosin ilman mitään erityistä suunnitelmaa: ensin jäljelle jääneistä seitsemästä pienestä profeetasta, sitten [[Jesajan kirja]]sta (n. 395–[[400]]), [[Danielin kirja]]sta (n. [[407]]), [[Hesekielin kirja]]sta (n. [[410]]–[[415]]) ja [[Jeremian kirja]]sta (vuoden 415 jälkeen, keskeneräinen).
Näihin kuuluvat ainoastaan kommentaariot [[Kirje Filemonille|Kirjeeseen Filemonille]], [[Kirje galatalaisille|Galatalaiskirjeeseen]], [[Kirje efesolaisille|Efesolaiskirjeeseen]] ja [[Kirje Titukselle|Kirjeeseen Titukselle]] (koottu hätäisesti vuosina 387–388); [[Evankeliumi Matteuksen mukaan|Matteuksen evankeliumiin]] (saneltu kahdessa viikossa, 398); [[Evankeliumi Markuksen mukaan|Markuksen evankeliumiin]], valittuihin [[Evankeliumi Luukkaan mukaan|Luukkaan evankeliumin]] osiin, sekä esipuhe [[Evankeliumi Johanneksen mukaan|Johanneksen evankeliumiin]] ja [[Johanneksen ilmestys|Ilmestyskirjaan]].
 
Viimeksi mainitun kirjan hän käsitteli ainoastaan pintapuolisesti, ja hyödynsi siinä katkelmaa Pohjois-Afrikkalaisen [[Tichoniuksen]] kommentaariosta, joka on säilynyt myös [[Beatus Libanalainen|Beatus Libanalaisen]] laajemman työn osana. Hieronymus omisti Ilmestyskirjalle myös toisen kommentaarion, joka oli melko mielivaltainen muokkaus [[Pyhä Victorinus|Pyhän Victorinuksen]] (k. 303) kirjoittamasta kommentaariosta.
<!--with whose [[chiliastic]] views he was not in accord, substituting for the chiliastic conclusion a spiritualizing exposition of his own, supplying an introduction, and making certain changes in the text.-->
 
=== Historialliset kirjoitukset ===
 
[[KuvaTiedosto:Don Lorenzo Monaco 006.jpg|thumb|200px|Hieronymus (Don Lorenzo Monaco)]]
 
Yksi Hieronymuksen varhaisimmista yrityksistä historian alalla on ''[[Chronicon (Hieronymus)|Chronicon]]'' (myös ''Temporum liber''), jonka hän kokosi noin vuonna [[380]] Konstantinopolissa. Se oli latinankielinen käännös Eusebioksen ''[[Chronicon (Eusebios)|Chroniconin]]'' toisen osan muodostavista kronologisista taulukoista, ja siihen kuului myös lisäykset vuosille [[325]]–[[379]]. Huolimatta useista Eusebiokselta peräisin olleista virheistä sekä joistakin Hieronymuksen omista virheistä, Hieronymus tuotti arvokkaan teoksen jo pelkästään sen vuoksi, että se antoi sykäyksen Prosperuksen ja [[Cassiodorus|Cassiodoruksen]] myöhemmille aikakirjoille.
Hieronymuksen [[hagiografia|hagiografisia]] eli pyhimyksistä kertovia teoksia ovat:
 
* ''Vita Pauli monachi'', kirjoitettu ensimmäisellä Antiokian käynnillä (n. [[376]]) &mdash; ei-historiallinen teos, jonka teemat on johdettu egyptiläisestä luostariperinteestä;
* ''Vita Malchi monachi captivi'' (n. [[391]]) &mdash; perustuu todennäköisesti aiempaan työhön, vaikkakin se sanoo perustuvansa suullisiin keskusteluihin ikääntyneen askeetti Malkhuksen kanssa Khalkiksen erämaassa;
* ''Vita Hilarionis'' (n. [[391]]) &mdash; sisältää luotettavampia historiallisia tietoja kuin kaksi edellistä, perustuen osaksi [[Epifanios|Epifanioksen]] elämäkertaan ja osaksi suulliseen perinteeseen.
 
Niin kutsuttu ''Martyrologium sancti Hieronymi'' on epäaito. Sen kirjoitti ilmeisesti joku läntisen kirkon munkki 500-luvun loppupuolella tai 600-luvun alussa. Se viittaa Hieronymuksen ''Vita Malchi'' -teoksen alkuun, jossa hän on ilmaissut aikomuksensa kirjoittaa apostolisen ajan pyhimyksistä ja marttyyreistä.
Hieronymuksen kirjeet muodostavat mielenkiintoisen osan hänen kirjallisesta tuotannostaan. Ne ovat vaihtelevia sekä käsittelemiltään asioilta että tyyliltään. Hän antaa elävän kuvan sekä omasta ajastusmaailmastaan että ajastaan kaikkine ominaispiirteineen, kirjoittipa hän sitten opillisista kysymyksistä tai omantunnon kysymyksistä, tai lohduttaakseen kärsiviä, ilahduttaakseen ystäviä, tuomitakseen aikansa paheita ja turmeltuneisuuksia, kehottaakseen askeettiseen elämään ja maailmasta kieltäytymiseen tai taittaessaan peistä teologisten vastustajiensa kanssa. niistä välittyy myös silottelematon kuva hänen kiivaasta luonteestaan ja herkästä omanarvontunnostaan.
 
Hieronymuksen kirjeistä yleisimmin käsitellyt ja julkaistut ovat luonteeltaan kehottavia. Näitä ovat ''Ep. 14'', ''Ad Heliodorum de laude vitae solitariae''; ''Ep. 22'', ''Ad Eustochium de custodia virginitatis''; ''Ep. 52'', ''Ad Nepotianum de vita clericorum et monachorum,'' eräänlainen yhteenveto pastoraaliteologiasta askeettisesta näkökulmasta; ''Ep. 53'', ''Ad Paulinum de studio scripturarum''; ''Ep. 57'', ''De institutione monachi''; ''Ep. 70'', ''Ad Magnum de scriptoribus ecclesiasticis;'', ''Ep. 107'', ''Ad Laetam de institutione filiae'' ja ''Ep. 108'', ''Epitaphium sanctae Paulae''.
 
=== Teologiset kirjoitukset ===
Hieronymus kirjoitti vielä tiukemmin poleemisia teoksia läpi koko elämänsä. Käydessään Antiokiassa ja Konstantinopolissa hän joutui tutustumaan areolaisuus-kysymykseen, ja erityisesti [[Meletios|Meletioksen]] ja [[Lucifer Calaritanus|Lucifer Calaritanuksen]] ympärille muodostuneeseen skismaan. Kaksi paavi Damasukselle osoitettua kirjettä (kirjeet 15 ja 16) valittaa sekä Meletioksen että Paulinuksen kannattajien käytöstä. Kummatkin olivat yrittäneet vetää häntä puolelleen kysymyksessä termien ''ousia'' ja ''hypostasis'' soveltamisessa [[kolminaisuusoppi|kolminaisuuteen]].
 
Samaan aikaan tai hieman myöhemmin, noin vuonna [[379]], Hieronymus kirjoitti teoksensa ''Liber Contra Luciferianos'' ("Kirja luciferianolaisia vastaan"), jossa hän käytti [[dialogi]]muotoa taistellessaan suuntauksen oppeja vastaan, erityisesti sitä, että he hylkäsivät harhaoppisten suorittaman kasteen. Roomassa, noin vuonna [[383]], hän vastusti Helvidiuksen opetuksia puolustaessaan teoksessaan [[Marian ikuinen neitsyys|Marian ikuista neitsyyttä]], sekä naimattomuuden ylempää arvoa suhteessa avioliittoon. Suunnilleen samanluoteinen vastustaja oli Jovinianus, jonka kanssa hän joutui konfliktiin vuonna [[392]]. Tätä vastaan hän kirjoitti teoksen ''Adversus Jovinianum'', sekä kirjan ääriasketistisia piirteitä puolustelevan kirjeen (kirje 48), joka oli osoitettu hänen ystävälleen Pammachiukselle.
 
Vielä kerran hän joutui puolustamaan katolista oppia hurskaudesta ja omasta askeettisesta etiikastaan vuonna [[406]] espanjalaista seurakunnanvanhinta Vigilantiusta vastaan. Tämä vastusti marttyyri- ja pyhäinjäännöskultteja, köyhyyslupauksia ja pappien [[selibaatti]]a. Samaan aikaan syntyi vastakkainasettelu Origeneen oikeaoppisuudesta Jerusalemin piispan Johanneksen ja Rufinuksen kanssa. Tähän aikaan sijoittuu eräs hänen intohimoisimmistaan ja kattavimmistaan poleemisista töistä: ''Contra Joannem Hierosolymitanum'' ([[398]] tai [[399]]); kaksi läheisesti yhteenliittyvää teosta ''Apologiae contra Rufinum'' (402); ja muutamaa kuukautta myöhemmin kirjoitettu "viimeinen sana" hänen entiselle ystävälleen Rufinukselle, ''Liber tertius seu ultima responsio adversus scripta Rufini''. Hieronymuksen viimeinen poleeminen teos oli taitavasti kirjoitettu ''Dialogue contra Pelagianos '' ([[415]]).
== Teologiset näkemykset ==
 
[[KuvaTiedosto:Francisco de Zurbarán 042.jpg|thumb|200px|Hieronymus (Francisco de Zurbarán)]]
 
Hieronymus on epäilemättä kaikkein oppinein läntisistä kirkkoisistä. Katolisessa kirkossa häntä pidetään kirjastonhoitajien ja kääntäjien suojeluspyhimyksenä. Hieronymus ohittaa muut erityisesti heprean kielen taidoillaan, jotka hän sai kovan opiskelun kautta, ja joita hän käytti taitavasti. Hieronymus oli täysin tietoinen kyvyistään, eikä aina kyennyt välttämään kiusausta ylenkatsoa tai halventaa kirjallisia kilpailijoitaan, erityisesti [[Ambrosius]]ta. Hieronymus ei loista niinkään omaperäisellä ajattelullaan tai tietojensa soveltamisessa kuin runollisella tyylillään, purevalla älyllään, sekä kyvyillään soveltaa sanallisia ilmaisuja tarpeisiinsa ja saavuttaa haluttu retorinen vaikutus.
 
Hieronymuksen oppineisuudessa oli kuitenkin myös heikot kohtansa. Hän tunsi hyvin sekä kreikankielisen että latinankielisen pakanallisen ja kristillisen kirjallisuuden, mutta tämä tuntemus oli osittain pintapuolista. Luonnollisestikaan hänen tietonsa vanhasta hepreasta ei vastaa nykytietämystä. Dogmatiikan suhteen hän ei pystynyt esittämään mitään erityisen omaperäistä tai sytemaattista. Poikkeuksena muista suurista kirkkoisistä, hän on vaikuttanut kirkon oppiin ainoastaan epäsuorasti. Samaa voidaan sanoa hänen osallisuudestaan moraaliteologiaan, jossa hän osoitti enemmän kiinnostusta askeettiseen luostarielämään kuin etiikan filosofis-teologiseen puoleen.
 
Tämä asenteen johdosta [[Martti Luther]] tuomitsi myöhemmin Hieronymuksen ankarasti. Protestantit ovatkin olleet melko haluttomia hyväksymään hänen kirjoituksiaan auktoritaarisiksi, erityisesti koska hänen opetuksensa keskittyi voimakkaasti asketismin ympärille. Dogmatiikassa hän tukeutui suojelijoihinsa: esimerkiksi suhteessa kolminaisuusopista käytyihin kiistoihin hän tukeutui paavilliseen suojelijaansa Damasukseen: [[Pietari (apostoli)|PietariPietarin]]n kalliolle perustetun kirkon tehtävä oli päättää, tuliko hänen tunnistaa jumalallisessa ''ousiassa'' (olemuksessa) Meletioksen kannattajien tavoin kolme ''hypostaasia'', vai Paulinuksen kannattajien tavoin yksi ''hypostasis'', jossa on kolme ''prosopaa'' (persoonaa). Häntä voidaan pitää paitsi nykyaikaisen [[ultramontanismi]]n jopa myös [[jesuiitat|jesuiittojen]] äärimmäisen kuuliaisuuden edelläkävijänä.
 
Heikkouksista huolimatta Hieronymus on ansainnut paikkansa kirkkoisien joukossa jo pelkästään latinankielisen raamatunkäännöksensä ansiosta. Käännös on vaikuttanut suunnattomasti häntä seuranneeseen kirkolliseen ja teologiseen kehitykseen. Hänen saavuttamansa pyhimyksen ja kirkon tohtorin asema on kuitenkin ollut mahdollinen ainoastaan siksi, että hän ainoana pystyi siirtämään hänet kasvattaneen teologisen koulukunnan, origeneläisyyden, opetuksesta läntisen kirkon käyttöön sen vahvuudet samalla suodattaen siitä harhaoppisina pidetyt piirteet.
[[hr:Sveti Jeronim]]
[[ia:Jeronimo]]
[[it:Sofronio EusebioSan Girolamo]]
[[he:הירונימוס]]
[[sw:Jeromu]]
1 921

muokkausta