Ero sivun ”Kypärä” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kuva rauhanomaisesta kypärästä.
lis. +fix
Rivi 23:
 
=== Keskiaika ja renessanssi ===
300-luvulla kehittyi Euroopassa rautainen tai pronssinen [[Spangenhelm]]-kypärämalli, joka käytettiin laajalti. Se kehittyi roomalaisesta useasta osasta tehdystä kypärästä. Spangenhelmiin yhdistettiin usein nenä-, niska- silmä- ja poskisuojuksia tai lähes koko kasvot peittäviä suojia. Joissakin Spangenhelmeissä oli kypäräkoristeita. Viikingit käyttivät Spangenhelm-mallia tai yksinkertaisempia suippoja kypäriä. He eivät tiettävästi koskaan käyttäneet sarvikypäriä taistelussa, vaikka monesti heidät onkin kuvattu näin. Spangenhelm pysyi suosituimpana kypärämallina aina 1100-luvulle saakka, jolloin sitä alkoivat syrjäyttää uudenlaiset kypärämallit.<ref>Woosnam-Savage & Hall s. 36, 40-42, 46</ref>
Rooman vaikutuksesta kypärän käyttö levisi kaikkialle Eurooppaan ja perusmallista syntyi erilaisia muunnelmia. Yleisimmin käytetyt materiaalit olivat [[nahka]], [[luu]], [[pronssi]], [[rauta]] ja [[teräs]]. Monet kulttuurit käyttivät kypärää myös koristeena ja statussymbolina ja arkeologisissa kaivauksissa onkin löytynyt mitä mielikuvituksellisimpia muunnelmia, joissa yhdistyvät esteettisyys, näyttävyys ja käsityötaito. Monet kypäriä koskevat väärinkäsitykset, kuten muun muassa [[viikingit|viikinkien]] sarvikypärä, liittyvät näihin seremoniallisiin kypäriin, joiden käyttö [[sota|sodassa]] olisi ollut käyttäjälleen hankalaa jollei jopa vaarallista. Voimakas miekanisku sarvikoristeeseen osuessaan olisi tehnyt vakavia vammoja kantajan niskalle.
 
1100-luvulla alettiin käyttää tasalakista kypärämallia, johon oli kiinnitetty kiinteästi kasvoja suojaava osa. Kasvojen peittäminen aiheutti ongelmia kypärän käyttäjän tunnistamisessa, ja [[heraldiikka]] alkoi kehittyä tunnistamisen helpottamiseksi. Muita kypärämalleja oli muun muassa [[chapel-de-fer]]. Tasalakista, kasvot peittävä ja niskaa suojaava kypärää kutsuttiin nimellä helm. 1200-luvun puolessa välissä käytettiin laajalti useita erilaisia kypärämalleja.<ref>Woosnam-Savage & Hall s. 46-51</ref>
Varhaiskeskiajan tyypillinen kypärämalli oli pyöreä ''Spangenhelm'' eli vannekypärä, joka koostui metallivanteisiin kiinnitetyistä levyistä. Kypärään voitiin yhdistää nenä-, silmä- ja poskisuojuksia tai jopa koko kasvot peittävä levy. Tällaiset yksityiskohdat palautuivat roomalaisiin upseeri- ja seremoniakypäröihin. [[viikingit|Viikinkien]] kypärät olivat tiettävästi vannekypäröitä.
 
1300-luvulla kypärämallit muuttuivat huomattavasti.
1000- ja 1100-luvuilla käytettiin usein suippoa kypärää, jossa ei ollut niska- tai korvasuojuksia vaan ainoastaan nenää suojaava rima. Tällainen oli muun muassa niin sanottu "normannikypärä". Suipon muodon etuna oli sen kyky kimmauttaa iskut sivuun pyöreää kypärää tehokkaammin.
 
Keskiajan edetessä raskaasti varustautunut [[ratsuväki|ratsumies]] nousi aikaisempaa tärkeämpään asemaan ja samalla kypärät muuttuivat kooltaan suuremmiksi ja raskaammiksi sekä ennen kaikkea peittävämmiksi. Peittävyydestä oli etua sekä kypärän päässäpysymisen että suojaamisen suhteen mutta se myös tarkoitti, että kantajan näkökyky, kuulo ja hengittäminen hankaloituivat huomattavasti. Kenties klassisin esimerkki täyspeittävästä kypärästä on [[ristiretki]]en aikana kehitetty pönttömallinen täyskypärä (patakypärä), mutta ajan kuluessa tuotekehittely synnytti uusia, kehittyneempiä malleja nostettavine silmikoineen ja mutkikkaampine näköaukkoineen. 1400-luvulle tultaessa taistelukypärä oli yleensä muodoltaan pyöreä, siinä oli nostettava tai irrotettava visiiri sekä erillinen kurkkusuojus (bevoir, gorget), josta on kehittynyt nykypäivän armeijassa päivystäjän kilpi. 1500-luvulla käytettiin jo umpikypäriä. Kypärään liittyi tavallisesti lamelleista tehty niskasuojus, jonka ansiosta kypärä oli sekä hyvin suojaava että liikkuva, ja salli käyttäjälleen pään liikuttamisen joka suuntaan silti suojaten miekan, salkoaseiden ja nuijien iskuilta.