Ero sivun ”Kypärä” versioiden välillä

'''Kypärä''' on kovasta materiaalista tehty päähine, jonka tarkoituksena on suojata käyttäjän päätä ja usein myös niskaa vauriolta. Kypärä on oletettavasti alun perin kehitetty [[Sodankäynti|sodankäynnin]] tarkoituksiin, mutta pian se löysi käyttöä myös siviilien parissa. Nykyään monet ammatit ja harrastukset vaativat kypärän käyttöä pään suojana.

 

 

Armeijat marssivat [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäiseen maailmansotaan]] ilman päätä suojaavia kypäröitä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa armeijoiden tavoitteena oli pitää jalkaväkisotilaan henkilökohtainen varustus mahdollisimman kevyenä. Maailman parhaana kypärämallina aikalaiset pitivät brittien hellekypärää, joka oli valmistettu korkista ja oli siten kevyt. Metallinen kypärä ei tullut missään tapauksessa kysymykseen. Länsirintaman asemasodan pattitilanne yritettiin ratkaista yhä suuremmilla tykistökeskityksillä. Vuoteen 1915 mennessä 80 % länsirintamalla tulleista vammoista tuli kranaattien sirpaleista. Ranskalaiset lääkärit arvioivat, että näistä vammoista joka neljäs oli kuolemaan johtava. Ensimmäisenä sirpalevaaran torjumiseen ryhtyi ranskalainen kenraali Adrian, joka jakoi joulukuussa 1914 joukoilleen teräksiset kypärät. Vaikka tämän ensimmäisen mallin paksuus oli vain viisi millimetriä, se pysäytti 60 % sirpaleista. Näiden tulosten rohkaisemana Ranskan hallitus päätti aloittaa teräskypärien valmistamisen. Maaliskuuhun 1915 mennessä joukoille oli jaettu 700 000 kypärää. Ranskalaiset kehittivät kypärän ideaa edelleen ja ensimmäiset ''Adrian''-kypärät otettiin käyttöön rintamalla heinäkuussa 1915. Tutustuttuaan ranskalaisten kypäriin myös saksalaiset ja britit alkoivat valmistaa omia kypärämallejaan. Brittien ''Brodie''-kypäriä alettiin jakaa joukoille marraskuussa 1915, tosin aluksi hyvin vähäisinä määrinä. Saksalaiset aloittivat oman ''Stahlhelm''-kypäränsä ([[teräskypärä malli 1916]]) suurimittaisen valmistamisen vasta tammikuussa 1916. Vuonna 1917 kypärän käyttö levisi länsirintaman ulkopuolelle ja Belgia, Italia, Serbia ja Venäjä ottivat käyttöön ranskalaisten ''Adrianin.'' Yhdysvalta taas kehitti oman kypärämallinsa brittien ''Brodien'' pohjalta. Kokemus osoitti, että Saksan armeijan syvä malli suojasi käyttäjäänsä parhaiten.<ref>Woosnam-Savage & Hall s. 112-119</ref>

Japani (1932), Italia (1933) ja Neuvostoliitto (1928 ja 1936) ottivat 1930-luvulla käyttöön saksalaisten Stahlhelmiä vastaavia kypärämalleja. Saksalaiset uudistivat oman mallinsa vuonna 1935. Saksalaisten mallia seurasivat 1930-luvulla vielä Tšekkoslovakia, Puola ja Alankomaat. Ranska, Yhdysvallat ja Britannia eivät ottaneet maailmansotien välillä uusia kypärämalleja käyttöön. Yhdysvallat otti käyttöön uuden M1-kypärän vuonna 1941. Britannia aloitti oman kehittyneemmän Brodie Mk III -mallin valmistamisen vuonna 1943, mutta sitä ei koskaan saatu valmistettua riittävästi. Neuvostoliitto otti käyttöön vuonna 1941 uuden kypärämallin. Britannia, Saksa ja Yhdysvallat valmistivat erikoiskypäriä laskuvarjojoukoille. Yhdysvallat varusti lentokonemiehistöt teräskypäröillä.<ref>Woosnam-Savage & Hall s. 128-130, 134</ref>