Ero sivun ”Mustajalat” versioiden välillä

majavapuroilleen. Mustajalat eivät hyväksyneet tunkeilijoita, vaan surmasivat useita luvatta metsästäviä valkoisia. Omilla majavannahoillaan ja kuivatulla biisoninlihalla mustajalat tekivät asehankintoja [[Hudson Bay Company]]lta, joka oli huolehtinyt aiemmin myös creitten ja assiniboinein aseistuksesta. <ref name="Virrankoski"/> [[1810]] - ja [[1820]]-luvuillaluvulla mustajalat puolustivat pyyntimaitaan varsin tehokkaasti Amerikkalaisia turkismetsästäjiä vastaan. Lopulta riitaisuudet saivat hetkeksi väistyä vuonna [[1831]] solmittuun rauhaan. Tämä ei kuitenkaan lopullisesti kyennyt estämään levottomuuksia. Mustajalat aiheuttivat harmia edelleen, mutta kyseessä oli pitkälti omien oikeuksien puolustaminen. Majavakanta oli käynyt vähiin ja riippuvaisuus biisoneista oli lisääntynyt. Metsästysmaitten pieneneminen vuosi vuodelta alkoi muodostua todelliseksi ongelmaksi. Mustajalkain oli pakko myöntää itselleen järkyttävä tosiasia: biisonit olivat uhkaavasti alkaneet vähentyä samaan aikaan kun

Valkoisten mukana tulleet ikävät asiat eivät loppuneet siihen, sillä kuolettavin kaikista uudisasutuksen mukanaan tuomista tuliaisista oli [[isorokko]]. Jo vuonna [[1781]] olivat kulkutautiepidemiat koetelleet mustajalkain kyliä. <ref name="Nation"/> Vuonna [[1836]] se pyyhkäisi uudelleen laajana rintamana tasangoille ja iski niin mustajalkojen kuin monien muidenkin seudun intiaanikansojen kyliin tuhoisin seurauksin. [[Hidatsat]] ja [[mandanit]], jotka asustivat jokivarsilla [[Pohjois-Dakota]]ssa menettivät likimain koko kansansa. Myös mustajalkain menetykset olivat suuret. Heitä kerrottiin menehtyneen noin 6000 intiaania, joka oli kaksi kolmasosaa koko kansasta. <ref name="Nation"/> 1840-luvun puolivälissä tautiepidemiat tulivat uudelleen. Samalla vuosikymmenellä alkoi biisonikanta huveta kaikkialla tasangoilla ja monien heimojen edessä oli todellinen kamppailu nälkää vastaan. Mustajalkojen lukumäärä väheni nopeasti ja heidän oli pakko vetäytyä syrjään muiden - vähemmin menetyksin selvinnein -selvinneiden kansojen tieltä. Creet ja assiniboinet ajoivat siksikat etelään. Myös pieganit ja kainahit olivat menettäneet tautien seurauksena osan voimastaan, eikä ravinnon niukkuus parantanut heidän tilannettaan ympäristön yhä kasvaneita paineita vastaan.

Tasankojen monet metsästäjäkansat olivat kaikista edellä mainituista asioista huolimatta vielä siksi voimissaan, että ylänköpreerioille lähetettiin [[Yhdysvaltain armeija]]n yksiköitä suojelemaan kaivosmiehiä, kauppiaita ja kohti [[Tyynimeri|Tyyntämerta]] vaeltavia suuria siirtolaisjoukkoja. [[Ratsuväki|Ratsuväen]] pitkillä [[miekka|miekoilla]] varustautuneita sotilaita alettiin kutsua pitkäpuukoiksi. Nämä Yhdysvaltain ratsuväen sotilaan herättivät siksi paljon pelkoa intiaaneissa, että uusia liittoja tehtiin. [[Cheyennet]], [[siouxit]], [[comanchet]], [[kiowat]] ja [[arapahot]] lopettivat keskinäiset sotansa yhdistäen voimansa pitkäpuukkoja vastaan.

Amerikan vakinaisen sotaväen siirtyessä käymään vuosina 1861-65&ndash;1865 [[Yhdysvaltain sisällissota]]a ryhtyivät intiaanit melko rohkeasti vastustamaan amerikkalaisia, mutta ratsastavat miliisivoimat olivat kokoonpantu rohkeista ja taitavista sotilaista. He osoittautuivat pahoiksi vastustajiksi. Sotatoimia johtaneet [[kenraali]]t William T. Sherman ja Philip H. Sheridan sotajoukkoineen tekivät hyökkäyksiä intiaanien talvileireihin tuhoten näiden [[ruokavarasto]]t. Tällaiset iskut osoittautuivat erityisen tuhoisiksi tehden vastustajan entistä heikommaksi.

Yhdysvaltain sotaväen työtä helpottivat 1860-luvulla uudelleen tulleet kulkutaudit. Uusia siirtolaisia tuonut jokilaiva oli ihmisten matkassa kuljettanut lisää tauteja Missourin jokivarsille. Vuonna [[1864]] raportoitiin autioutuneesta kainah-kylästä, jonka murhenäytelmää olivat äänettöminä monumentteina todistamassa jopa 500 autiota tautien saastuttamaa majaa. Amerikkalaiset surmasivat aseettomia, eri rokkojen heikentämiä mustajalkoja säälittä. Vuonna [[1870]] Yhdysvaltain armeija teki hyökkäyksen pieganien talvileiriin Maria's riverin varrella surmaten 200 nälän ja isorokon näännyttämää intiaania. <ref name="Nation"/> Kolme vuotta myöhemmin samoille alueille luoteiseen Montanaan perustettiin mustajaloille oma reservaatio. Kanadassa asustavat mustajalkain ryhmät kerättiin reservaatioon Albertan eteläisille alueilla, jossa heillä oli melko runsaat liikkumatilat.

Myöhemmin Montanan reservaatissa yli 600 piegania nääntyi nälkään talvella 1883-84&ndash;1884 valkoisten antamatta asialle juuri mitään huomiota. Kylmyys ja ravinnon lähes täydellinen puute johti murhenäytelmään. [[Rautatie|Rautateiden]] varsilla surmattuja biisoneita lojui preerioilla enemmän kuin kukaan viitsi laskea valkoisten ampuessa eläimiä huvikseen, ja pieganien reservaatista kaikki riista oli kadonnut. Tämä johti peruuttamattomasti biisoneista riippuvien tasankointiaanien elämäntavan tuhoon ja pakotti kansat reservaatteihin.