'''Carl Gustaf Armfelt''' vanhempi (nimi kirjoitetaan myös ''Armfeldt''), syntyis. [[9. marraskuuta]] 1666, [[Inkeri]]ssä,kuoli– k. [[24. lokakuuta]], [[Isnäs]]in kartanossakartano, [[Pernaja]]ssa,) oli suomalainen [[vapaaherra]] ([[1731]]), ja jalkaväenkenraali ([[1735]]);. Armfelt oli everstiluutnantti [[Gustaf Armfelt]]in ja [[Anna Elisabeth Brakel]]in poika, ja naimisissa vuodesta [[1700]] [[Lovisa Aminoff]]in kanssa.
Armfelt yleni kapteeniksi kahdentoista Ranskan armeijassa viettämänsä kahdentoista vuoden aikana. Palattuaan kotiin [[Suuri Pohjan sota|suuren Pohjan sodan]] sytyttyä hänet nimitettiin Suomen armeijan kenraaliadjutantiksi. Vuonna [[1713]] hänestä tuli Suomen armeijan ylipäällikkö ja hän oli sen komentajana [[Kostianvirran taistelu|Kostianvirran]] ja [[Napuen taistelu|Napuen]] taisteluissa.
Suomen armeijaan. Vuonna [[1713]] hänestä tuli Suomen armeijan ylipäällikkö ja hän oli sen komentajana [[Kostianvirran taistelu|Kostianvirran]] ja [[Napuen taistelu|Napuen]] taisteluissa.
Hävittyjen taistelujen jälkeen armeijan pääosat perääntyivät Pohjanlahden ympäri Tornion seuduille.
Armfelt ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna [[1717]]. Hän komensi armeijaa, jonka tehtävänä oli hyökätä pohjoiseen Norjaan ja valloittaa [[Trondheim]] seuraavana vuonna. [[Kaarle XII|Kuninkaan]] kaaduttua [[Fredriksten]]in linnoituksen piirityksessä marraskuun lopussa, Armfelt sai käskyn perääntyä. Lumimyrsky yllätti armeijan paluumatkalla tuntureiden yli, ja suurin osa armeijastasotilaista paleltui.
