Wikipedia

Ero sivun ”R-7” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 21:
Ohjuksen kehityskustannukset olivat suuret ja ilmeisesti veivät 5 % Neuvostoliiton sotilasbudjetista, mikä ei kuitenkaan ollut ainoastaan neuvostoliittolainen ongelma.
 
Ensimmäinen strateginen ohjusyksikkö otettiin käyttöön 9. helmikuuta 1959 [[Plesetsk]]issä. Asejärjestelmänä R-7 oli epäonnistunut, koska sen laukaisuvalmistelu oli liian hidas,. jokaSama ongelma oli ongelmanatosin myös NATOn ensimmäisissä ICBM-ohjuksissa. R-7-ohjuksen laukaisuvalmistelu vei 20 tuntia, eikä sitä voitu pitää laukaisuvalmiina ajan kuin muutaman päivän nestehapen kiehuessa. Vain kuusi ohjusta tuli käyttöön, neljä Plesetskissä ja kaksi Baikonurissa. Suuria ohjustukikohtia ei voitu piilottaa esimerkiksi [[U-2|U-2-]][[vakoilulentokone]]ilta. Sodassa vastapuoli olisi pyrkinyt tuhoamaan ne lentopommituksilla joko ydinsaseilla tai tavanomaisilla aseilla.
 
1960-luvun alussa pommituskoneen lento Neuvostoliitosta joihinkin Yhdysvalloissa sijaitseviin kohteisiin vei 6-7 tuntia, joka oli liian pitkä aika. Tämä pakotti Neuvostoliiton kehittämään nopeasti seuraavan sukupolven ohjuksia. Yhdysvallat oli samassa tilanteessa 1960-luvun alussa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/R-7”