Ero sivun ”Solovetskin luostari” versioiden välillä

71 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
p
kh
(perushistoriaa, lähteistys uupuu)
p (kh)
'''Solovetskin luostari''' on [[ortodoksinen kirkko|ortodoksisen kirkon]] [[luostari]] läntisellä [[Vienanmeri|Vienanmerellä]] sijaitsevilla [[Solovetskin saaret|Solovetskin saarilla]], Venäjän [[Arkangelin alue]]lla. Luostari on yksi [[Unesco]]n [[maailmanperintö]]kohteista vuodesta 1992 alkaen.
 
Luostarin perustivat [[1400-luku|1400-luvulla]] munkit [[Savvati Solovetskilainen]] ja [[Herman Solovetskilainen]]. Savvatin kuoltua ja Herman jatkoi luostarin rakentamista [[Sosima Solovetskilainen|Sosima]]-nimisen munkin kanssa. He asettuivat asumaan saarelle. Vähitellen väkeä kerääntyi lisää ja saarelle rakennettiin Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty kirkko. 1500-luvulla saarelle rakennettiin jyhkeä linnoitus. Luostari sai tuolloin laajoja valtuuksia Vienanmeren alueen luonnonvarojen käytössä, ja siitä tuli myös alueen taloudellisen toimeliaisuuden keskus. Sillä oli muun muassa lukuisia suolatehtainasuolatehtaita, ja se hallitsi kalastusta, turkispyyntiä ja osin kaivostoimintaa. Linnoituksessa oli myös voimakas varuskunta.
 
Luostarista muodostui ennen pitkäänpitkää Pohjois-Venäjän kristillisyyden keskus. 1600-luvulla luostarissa oli 350 munkkia ja yli 600 muuta työntekijää. Vuosina 1668-1676 Solovetskin luostari oli uskonnollisen ja poliittisen kriisin näyttämö, kun munkit tukivat [[Venäjän ortodoksinen kirkko|kirkon]] ja keskusvallan kannalta katsottuna kapinallisia [[Vanhauskoiset|vanhauskoisia]]. Tämän seurauksena munkkiveljestö vaihdettiin lähes kokonaan, ja luostari siirrettiin vasta perustetun [[Holmogory]]n arkkipiispanistuimen alaisuuteen.
 
[[Neuvostoliitto|Neuvostoaikana]] luostarin toiminta lakkautettiin vuonna 1920. Vuosina 1923-1933 luostari toimi ojennus- tai pakkotyöleirinä, jota voi pitää [[Gulag]]-pakkotyöleirijärjestelmän prototyyppinä. Sittemmin leiri muutettiin vankilaksi, joka toimi [[talvisota|talvisodan]] alkamiseen saakka 1939. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen saaret olivat sotilaallisessa käytössä.
 
Neuvostoliiton romahtamisen (1991) jälkeen luostarin toimintaa on ryhdytty elvyttämään. Vuodesta 1992 Luostari toimii museona[[museo]]na, joka on suosittu matkailukohde. Siellä toimii myös pieni munkkiveljestö.
 
==Aiheesta muualla==