Ero sivun ”Paavius keskiajalla” versioiden välillä

52 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
p
kh, w
p (Käyttäjän 88.115.166.173 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän KLS tekemään versioon.)
p (kh, w)
| kuvateksti = [[Rafael]]in maalaus paavi [[Innocentius III]]:stä, jota pidetään yhtenä keskiajan ja koko [[paaviuden historia]]n mahtavimpana paavina
}}
'''[[Paavi]]us [[keskiaika|keskiajalla]]''' käsittää [[paaviuden historia]]n karkeasti [[600-luku|600-luvulta]] eli [[Gregorius SuuriI|Gregorius I]]:n]] ajalta noin [[1400-luku|1400-luvulle]] [[Suuri skisma (katolisuus)|suuren skisman]] aikoihin. Keskiajan paaviuden aikana tapahtui useita paaviuden historian kannalta erittäin tärkeitä tapahtumia, muun muassa paavin hengellisen ja maallisen vallan suuri kehittyminen kristillisessä Euroopassa ja [[Kirkkovaltio]]n perustaminen.
 
Keskiajan paaviuden ajalla tapahtui myös aiemmin Rooman valtakunnan valtiokirkon jakautuminen itäisistä paikalliskirkoista koostuvaan [[ortodoksinen kirkko|ortodoksiseen]] ja pääosin läntisistä paikalliskirkoista koostuvaan [[katolinen kirkko|katoliseen kirkkoon]]. Samoin aikakaudelle sijoittuu paaviuden maallisen vallan huippukausi, jolloin paavia voitiin käytännössä pitää Euroopan mahtavimpana johtajana.
{{Pääartikkeli|[[Luettelo keskiajalla hallinneista paaveista]]}}
 
Mikäli [[Gregorius I]]|Gregorius I:n]] katsotaan olleen ensimmäinen keskiajalla hallinnut paavi ja [[suuri skisma (katolisuus)|suuren skisman]] lopettaneen [[Martinus V]]|Martinus V:n]] olleen viimeinen, hallitsi siinä tapauksessa keskiajalla 143 paavia. Merkittävimpiä paaveja olivat muun muassa Gregorius I, [[Nikolaus I]], [[Gregorius VII]] ja [[Innocentius III]].
 
== Gregorius Suuri ja keskiajan paaviuden alku ==
* Kaikkien ruhtinaiden on suudeltava paavin jalkoja.
 
Gregorius VII:n aikana alkoi nk. [[investituurariita]], jossa paavinistuin kävi merkittävän yhteenoton maallisen vallan kesken. Gregorius VII:n mielestä maallisella esivallalla ei ollut oikeutta asettaa piispoja ja hän julistikin tällaisella tavalla nimitetyt piispat kirkonkiroukseen.<ref>''Ihmistä suurempi : paaviuden historia'' s. 36</ref> [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] keisari [[Henrik IV (Saksa)|Henrik IV]] kielsi paavin vaateen Rooman piispan yksinoikeudesta muiden piispojen erottamiseen ja vaati paavia eroamaan.<ref>''Ihmistä suurempi : paaviuden historia'' s. 37</ref> Gregorius VII kieltäytyi ja julisti Henrikin pannaan.
 
Pannajulistuksen takia Henrik IV menetti paljon kannattajiaan, ja lopulta ruhtinaat antoivat hänelle vuoden aikaa sopia kiistansa paavin kanssa. Muussa tapauksessa tämä olisi erotettu ja tilalle olisi valittu uusi kuningas.<ref name="henrik">''Kristinuskon historia 2000'' s. 138</ref> Henrik joutui nöyrtymään paavin edessä ja anomaan tältä anteeksiantoa, minkä hän saikin. Tästä huolimatta saksalaiset ruhtinaat valitsivat pian uuden kuninkaan, mikä synnytti sisällissodan. Henrik IV palasi valtaan ja jatkoi riitaansa paavin kanssa. Vuonna [[1080]] Gregorius VII julisti hänet uudelleen pannaan. Henrik IV vastasi tähän korottamalla Ravennan arkkipiispan vastapaaviksi, syöksemällä Gregorius VII:n vallasta ja kruunauttamalla itsensä vastapaavin tuella uudelleen keisariksi.<ref name="henrik" />
 
Investituurariita jatkui kuitenkin Gregorius VII:n menetettä valtansa. Valtaan noussut paavi [[Paschal II]] julisti Henrik IV:n jälleen pannaan, mutta tämän seuraaja [[Henrik V (Saksa)|Henrik V]] vangitsi paavin ja pakotti tämän myöntämääntunnustamaan maallisen esivallan oikeuden nimittää piispoja. Ranskan piispat kuitenkin pakottivat paavin kuitenkin myöhemmin perumaan tämän myönnytyksen. Lopulta investituurariidassa saatiin aikaan kompromissi, jossa piispojen maallinen ja hengellinen valta erotettiin toisistaan.
 
== Ristiretket ==
70 276

muokkausta