Ero sivun ”Ernst Lubitsch” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vesteri (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
p lähdeviitteitä korjattu
Rivi 36:
 
=== Saksan vuodet (1912-1922) ===
Lubitschin ensimmäinen elokuva näyttelijänä oli ''Das Mirakel'' 1912 (ensi-ilta 21.12.1912).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.imdb.com/title/tt0296756/| Nimeke = Das Mirakel| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 16.1.2010| Kieli = {{en}} }}</ref> Hän esitti useimmiten koomista Meyer-nimistä juutalaista kauppa-apulaista, joka neuvokkaana kiipijänä päätyy lopussa naimisiin johtajan tyttären kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.filmreference.com/Directors-Ku-Lu/Lubitsch-Ernst.html| Nimeke = Ernst Lubitsch – Director| Tekijä = Greg S. Faller| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu =16.1.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref>Sakari Toiviainen: ”1916: Kenkäpalatsi Pinkus” {{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = ElokuvaElokuvan 101 juhlahetkeä| Julkaisu = Filmihullu| Ajankohta = 1995| Vuosikerta = | Numero = 3| Sivut = 8-71|Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite = | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = |Kieli = fi | Lopetusmerkki = }}</ref>
 
Näyttelijätyön ohella Lubitsch alkoi myös ohjata elokuvia, ensimmäinen niistä oli lyhytelokuva ''Fräulein Seifenschaum'' 1914. Lubitschin ensimmäinen pitkä elokuva oli ''Kun olin kuollut'' 1916. Seuraavat pitkä elokuvat ''Die Augen der Mumie Ma'' ja ''Carmen'' (1918, kummasakin [[Pola Negri]] pääosassa) olivat hänen ensimmäisiä merkittäviä ohjaustöitään, mutta seuraavana vuonna ensi-iltansa saanut ''Die Austernprinzessin'' oli kansainvälinen menestys. Sen jälkeen hän ohjasi historiallisia suurelokuvia kuten ''Madame du Barry'' (1919), ''Anna Boleyn'' (1920) ja ''[[Faaraon vaimo]]'' (1921).<ref>{{Verkkoviite | Osoite name= http://www."lubitsch.com/biography.html| Nimeke = The Cinema of Ernst Lubitsch: Biography| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 16.1.2010| Kieli = {{en}} }}<"/ref> ja pienimuotoisempia komedioita kuten ''[[Vuorikissa (vuoden 1921 elokuva)|Vuorikissa]]'', jotka kaikki menestyivät hyvin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://movies.amctv.com/person/100296/Ernst-Lubitsch/details| Nimeke = Ernst Lubitsch Biography | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
''Madame du Barry'' oli yksi ensimmäisistä saksalaisista elokuvista, jotka ensimmäisen maailmansodan jälkeen pääsivät levitykseen Yhdysvalloissa. Siitä alkoi myös saksalaisen elokuvan ”invaasion” Yhdysvaltojen elokuvamarkkinoille.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.filmreference.com/Directors-Ku-Lu/Lubitsch-Ernst.html| Nimeke = Ernst Lubitsch – Director| Tekijä = Greg S. Faller| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu =16.1.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref> ''Madame du Barryn'', ''Anna Boleynin'' ja ''Carmenin'' saivat ensi-iltansa Yhdysvalloissa 1921 ja ''[[New York Times]]'' valitsi kaikki kolme tuon vuoden 15 tärkeimmän elokuvan listalle.
Rivi 45:
 
=== Ohjaajana Hollywoodissa (1923-1934) ===
Lubitsch lähti Saksasta [[Hollywood]]iin 1922, kun [[Mary Pickford]] oli palkannut hänet ohjaajaksi. Hän ohjasi Pickfordin elokuvan ''[[Rosita (vuoden 1923 elokuva)|Rosita]]'', joka oli sekä arvostelumenestys että kaupallinen menestys.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name= http://www."lubitsch.com/biography.html| Nimeke = The Cinema of Ernst Lubitsch: Biography| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 16.1.2010| Kieli = {{en}} }}<"/ref> Lubitsch ja Pickford olivat kiistelleet kuvausten aikana ja ''Rosita'' jäikin heidän ainoaksi yhteiseksi elokuvaksi. Vain yhden ainoan yhdysvaltaisen elokuva jälkeen Lubitsch oli ilman työtä. Hänen sai solmittua [[Warner Bros.|Warner Brothersin]] kanssa harvinaislaatuisen sopimuksen: kuusi elokuvaa kolmessa vuodessa, oikeus valita näyttelijät ja muut työntekijät sekä oikeus päättää lopullisesta leikkausversiosta.
 
Yhdysvaltoihin kotiutunut Lubitsch alkoi saada mainetta sofistikoitujen komedioiden ohjaajana – (esimerkiksi ''[[Avioliiton ilveilyä]]'' (1924), ''[[Hänen suuri kiusaksensa]]'' (1925) ja ''[[Sellaista on Pariisissa]]'' (1926)). Hänen elokuvansa eivät kuitenkaan tuottaneet hyvin ja lopulta Lubitsch ja Warner Brothers purkivat sopimuksen. MGM-Paramount osti oikeudet jäljellä oleviin elokuviin. Lubitschin ensimmäinen [[Metro-Goldwyn-Mayer|MGM-elokuva]] ''[[Vanha Heidelberg]]'' (1927) sai hyvät arvostelut mutta se oli tappiollinen
 
Äänielokuvan tulo antoi Lubitschille mahdollisuuden ohjata musikaaleja. Ensimmäisessä äänielokuvassaan ''[[Prinssi-puoliso]]'' (1929), jonka pääosissa olivat [[Maurice Chevalier]] ja [[Jeanette MacDonald]], Lubitsch kunnostautui musiikkikomedioiden ohjaajana (ja sai toisen [[Parhaan ohjauksen Oscar-palkinto|Oscar-ehdokkuutensa]]). ''[[Prinssi-puoliso]]'' (1929), ''Monte Carlo'' (1930) ja ''The Smiling Lieutenant'' (1931) olivat kriitikoiden mielestä uuden musikaalilajityypin mestariteoksia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite name= http://www."lubitsch.com/biography.html| Nimeke = The Cinema of Ernst Lubitsch: Biography| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 16.1.2010| Kieli = {{en}} }}<"/ref> Lubitsch luennoi jonkun aikaa [[University of Southern California]]ssa.
 
Lubitschin seuraava elokuva oli [[Samson Raphaelson]]in kirjoittama romanttinen komedia ''[[Trouble in Paradise]]'' (1932). Kriitikko David Thomson on myöhemmin hyväntahtoisesti kuvaillut todella amoraaliseksi elokuvaksi. Sekä kriitikot että katsojat pitivät kuitenkin tästä kyynisestä komediasta. Sen tekeminen oli mahdollista, koska yhdysvaltalaisen elokuvateollisuuden itsesensuuri ei vielä ollut voimassa. Kun se astui voimaan 1934, elokuva poistettiin levityksestä. Se vapautui pannasta vasta 1968. Yhdysvalloissa se ei koskaan ilmestynyt videona ja DVD:lläkin vasta 2003.