Wikipedia

Ero sivun ”Bysantin taide” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
lisäyksiä ja muokkauksia
Rivi 1:
[[Tiedosto:Hagiasophia-christ.jpg|thumb|Kristus Pantokratorin mosaiikki [[Hagia Sofia]]ssa]]
 
'''Bysantin taide''' on [[Bysantin valtakunta|Bysantin valtakunnassa]] vallinnut [[tyyli|taidetyyli]], joka syntyi [[hellenismi]]n pohjalta Itä-Rooman keisarikunnassa. Nimensä Bysantin kulttuuri on saanut kreikkalaiskaupungin Bysantionin mukaan, jonka nimi vuonna 330 muutettiin [[Konstantinopoli]]ksi. Ajallisesti Bysantin taide määritellään käsittäneen ajanjakson noin 330–1453<ref name="jy"> [http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/aikajana/keskiaika/bysantin%20taide Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos 2006]</ref> ja se oli pääasiassa [[kirkkotaide]]tta, jonka tärkeimmät ilmenemismuodot olivat [[mosaiikki|mosaiikit]] ja maalaukset,[[ ikoni]]t, puu- ja luureliefit ja pyhät jalometalliesineet<ref name="ek">Kämäräinen s. 740</ref>. Noin tuhat vuotta Konstanttinopoli oli Välimeren alueen ja Idän ja Länsi-Euroopan välisen kaupan ja kulttuurin keskus.
 
==Taustaa==
Bysantin keisarikunnan nousu alkoi [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] rappeutumisesta 200-luvulla<ref name="lkt">Bysantti, Lasten kuvitettu tietosanakirja – Uuden ajan kuvaensyklopedia, Helsinki Media 1994, 2. p., ISBN 951-875-521-3</ref>. Keskukseksi tuli Rooman keisarin [[Konstantinus I Suuri|Konstantinus Suuren]] (n. 274–337) vuonna 330 Bosporin rannalla sijainneen [[Byzantion]] nimisen kreikkalaiskaupungin paikalle perustama [[Konstantinopoli]]nKonstantinopolin kaupunki ([[Istanbul]]). Konstantinus kohotti sen uuden keisarillisen Rooman ja uuden pyhän Jerusalemin paikaksi. [[Kristinusko]]sta tehtiin valtion uskonto ja Konstantinopolista tuli Bysantin keisarikunnan keskus. Taiteilijoita ja oppineita tuli sinne eri puolilta Eurooppaa ja Lähi-idästä.<ref name="lkt" />Sinne koottiin kaikkialta maailmasta antiikin kuuluisia taideteoksia ja rakennettiin upeita palatseja ja kirkkoja. <ref>Hans Furuhagen: Bysantin taide, AntiikkiFuruhage s. 228, Fokus Taide osa 1 – Taidehistoria – maailmantaide muinaisuudesta nykyaikaan 2. p., Otava 1973, ISBN 951-1-00336-4]</ref>
 
Ensimmäisinä vuosisatoina Konstantinopoli oli kuitenkin oikeastaan vanhan Rooman jatke. Roomalaisia basilikoja rakennettiin, roomalaisia muistomerkkejä pystytettiin kuten esimerkiksin Theodosiuksen obeliski vuonna 390. Keisari [[Justinianus I]]:n (521-565) ajasta alkoi erikoisleimaisen bysantin kultuurin kehittyminen ja roomalaiset perinteet menettivät vaikutuksensa. Bysantin kulttuuri omaksui kreikankielen ja kreikkalaiset perinteet.<ref>Hans Furuhagen: Bysantin taide, Antiikki s. 229, Fokus Taide osa 1 – Taidehistoria – maailmantaide muinaisuudesta nykyaikaan 2. p., Otava 1973, ISBN 951-1-00336-4]</ref>
 
==Ominaispiirteitä ja levinneisyys==
Bysantin taide oli täysin keisarin hovin ja kirkon taidetta. Kuvattiin taivaallisia asioita ja maallista valtaa. Aiheet olivat pääasiassa uskonnollisia. Tältä ajalta on peräisin [[sädekehä]] [[enkeli]]en ja Jeesuksen pään ympärillä. Kristuksen puoli- tai kokovartalokuvista käytettiin nimitystä [[Pantokrator]] eli Kristus kaikkivaltias. Tyyli oli koristeellista, jäykkää, klassisen ja itämaisen sekoitusta. Henkilöt kuvattiin suoraan edestä seremonialliseen tapaan. Taustalla näkyy [[Varhaiskristillinen taide|varhaiskristillinen]] ja [[myöhäisantiikki|myöhäisantiikin]] vaikutus. Taideteoksissa ympäristö esitettiin viitteellisesti, [[perspektiivi]] ja syvyysvaikutelma ilmeni vain vaatteiden laskoksista. [[Mosaiikki]]työt, seinämaalaukset ja [[ikoni]]t olivat tärkeimmät taidemuodot. Uutena mukaan tuli [[kirjamaalaus]].<ref name="jy" />▼
Bysantin taide oli täysin keisarin hovin ja kirkon taidetta. Kuvattiin taivaallisia asioita ja maallista valtaa. Kieleltään ja perinteiltään se oli kreikkalaista ja syntyi Kontanttinopolin keisarihovissa ja levisi kreikkalaisortodoksisen kirkon alueille. Tärkeimmät alueet olivat Balkanin niemimaa ja ydinalueet Vähässä Aasiassa. Myös Italian kirkkotaiteessa on bysanttilaisia vaikutteita ([[Ravenna]], [[Palermo]]). Samoin [[Nuubia]]ssa ([[Sudan]]) näyttää esiinkaivetuissa kirkoissa olleen bysanttilaistyylisiä freskoja.<ref>Hans Furuhagen s. 229</ref>
 
▲Bysantin taide oli täysin keisarin hovin ja kirkon taidetta. Kuvattiin taivaallisia asioita ja maallista valtaa. Aiheet olivat pääasiassa uskonnollisia. Tältä ajalta on peräisin [[sädekehä]] [[enkeli]]en ja Jeesuksen pään ympärillä. Kristuksen puoli- tai kokovartalokuvista käytettiin nimitystä [[Pantokrator]] eli Kristus kaikkivaltias. Tyyli oli koristeellista, jäykkää, klassisen ja itämaisen sekoitusta. Henkilöt kuvattiin suoraan edestä seremonialliseen tapaan. Taustalla näkyy [[Varhaiskristillinen taide|varhaiskristillinen]] ja [[myöhäisantiikki|myöhäisantiikin]] vaikutus. Taideteoksissa ympäristö esitettiin viitteellisesti, [[perspektiivi]] ja syvyysvaikutelma ilmeni vain vaatteiden laskoksista. [[Mosaiikki]]työt, seinämaalaukset ja [[ikoni]]t olivat tärkeimmät taidemuodot. Uutena mukaan tuli [[kirjamaalaus]].<ref name="jy" />
 
==Historiaa==
Rivi 13 ⟶ 17:
===I kukoistuskausi===
[[Tiedosto:Meister von San Vitale in Ravenna 003.jpg|thumb|250px|Justinianuksen hovi [[Ravenna]]ssa.]]
Keisari [[Justinianus I|Justinianuksen]] hallituskausi ja sen jälkeinen aika 530 – 720 oli aikaa, jolloin [[Bysantti]]in liitettiin suurin osa vanhaa [[Rooman valtakunta]]a. Kauppa ja [[taide-elämä]] kukoisti. [[Islaminusko]]iset arabit valloittivat Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueet vuoteen 642 mennessä. Tähän aikaan sattui [[kuvariita|kuvariidan]] eli [[ikonoklasmi]]n aika (730–843)<ref name="ek"/> [[Ikonoklasmi Bysantin keisarikunnassa]] jakautuu kahteen vaiheeseen.
 
Ikonoklasmi lähti kehittymään keisari [[Leo III]]:n [[edikti]]stä, jossa määrättiin kaikki [[Kristus]]ta, [[Neitsyt Maria]]a, enkeleitä ja pyhimyksiä ei saanut kuvata ja kaikki tälläiset kuvat oli hävitettävä. Jopa niiden omistaminen oli rangaistavaa, saati tekeminen. Ihmisen kuvaaminen oli kiellettyä (vrt. [[Islam]]). Haluttiin estää kaikenlainen kuvainpalvonta.<ref name="jy" />
Rivi 19 ⟶ 23:
===II kukoistuskausi===
[[Tiedosto:Relieftafel 40 Märtyrer von Sebaste Bodemuseum.jpg|thumb|Makedonialainen norsunluureliefi. [[Sivas]]in 40 marttyyria. Konstantinopoli, 900-luku.]]
Makedonialaisten [[keisari]]en ja [[Komnenos]]-suvun hallituskausi noin 850–1200.<ref name="jy" /> Keisarikunta menetti koko ajan alueita sekä Vähässä-Aasiassa (Turkissa) ja Kaakkois-Euroopassa.<ref name="lkt" />
Ortodoksinen oppi syveni ja oikeaoppiset (ortodoksi = oikeaoppinen) irrottautuivat kokonaan Rooman katolisuudesta. Kirkkojen mosaiikkeihin tuli uusi koristelukaava: Kristus Pantokrator istuu kupolitaivaan keskellä valtaistuimella enkelien ympäröimänä säteillen valoa seiniä koristavien apostolien, profeettojen, patriarkkojen ja marttyyrien keskellä. Jumalanäiti, Maria istuu alttarintakaisessa aspiksessa. JKuvaohjelman hierarkinen järjestys on verrattavissa maalliseen vallankäyttöön, Pantokratorin paikka on taivaankannen keskellä ja koska Jeesus kuvataan Pantokratorina, niin Jeesus kuvataan keisarillisen majesteetillisena kuten roomalaisissa keisarimuotokuvissa.<ref>Hans Furuhagen s. 230 </ref>
 
Myös [[ikonostaasi]]ssa vallitsee taivaallinen arvojärjestys, väliseinässä, joka erottaa alttaritilan seurakuntalaisista, ikonit ovat siksi myös arvojärjestyksessä. Ikonostaasin kolmesta portista keskimmäinen on nimeltään ''Herran portti'' ja sen ympärillä ovat kunnianarvoisimmat ikonit.<ref>Hans Furuhagen s. 230 </ref>
 
===III Kukoistuskausi===
Rivi 29 ⟶ 36:
[[Tiedosto:Aya sofya.jpg|thumb|[[Hagia Sofia]]]]
 
Kirkot olivat keskeisiä rakennuksia. Pääasiallisia kirkkotyyppejä olivat [[Basilika (arkkitehtuuri)|basilikat]] ja [[keskeisrakennus|keskeiskirkot]]. Kirkkojen tunnuspiirteitä olivat [[kupoli]]t, joiden holvauksissa yleisin muoto oli [[pendentiivitekniikka]]. Koristelu olirakennusten niukkaa.ulkopuolella Rakennustenoli ulkopuolellaniukkaa, rappausta ei käytetty, tiilen ja kiven yhdistelmät olivat lähes ainoat koristeet. Sisäpuolelta kirkot olivat kuitenkin juhlavasti koristeltuja pääasiassa hienoin mosaiikkikuvioin. Keisari Justinianus rakennutti useita kirkkoja, joissa kokeiltiin eri tavoin kupolin yhdistämistä kolmilaivaiseen basilikaan, esimerkiksi Pyhän Irenen kirkossa, ja ristinmuotoiseen pohjakaavaan kuten Pyhän Sergioksen jaBacchoksen kirkossa. <ref>Hans Furuhagen s. 229 </ref>

===Hagia Sofia===
Kuuluisin rakennus on ''Anthemios Trallesilaisen'' <ref>Hans Furuhagen s. 229 </ref> [[Hagia Sofia]]n kirkkorakennus (532–537) Istanbulissa.<ref name="jy" />, joka oli mahtavine kupukattoineen 500-luvun suurin rakennusihme. "Salomo, olen voittanut sinut!" kerrotaan keisari Justinianuksen huudahtaneen kirkkoa vihkiessään.<ref>Lauri Santamäki, Ilmari Heikinheimo s. 59</ref> Jo ennen Bysantin kulttuurikautta kupoleja ja holvikattoa oli käytetty taivaankannen vertauskuvana.
Kirkon pohjakaava on neliön sisään piirretty risti. Ristivarsien leikkauskohdan yläpuolella on valtava kupoli, joka vaikuttaa ikään kuin leijuvan ilmassa ilman tukea. Vaikutelma johtuu siitä, että kupoli on niin sanottujen pendentiivien varassa, joista paino tukeutuu – katsojalta näkymättömissä olevien – holvien, pylväiden ja seinien tukijärjestelmään.
 
 
==Mosaiikkitaide==
===Tyyli ja aiheet===
Tunnetuin mosaiikkityö on Kristus Pantokrator-mosaiikki (1100) [[Dafnen luostari|Dafnen kirkossa]] Kreikassa.<ref name="jy" />
Mosaiikkitaiteen keskeisimmät paikat olivat Konstanttinopoli ja Ravenna, jotka toimivat kuvien sisällön suhteen suunnannäyttäjinä ja joissa mosaiikkitaiteen tyyli syntyi. Vielä 400-luvun puolivälin aikoihin klassinen tyyli realistisinesinitaivastaustoineen ja yksityiskohtaisesti kuvattuine taustoineen (Plagidian mausoleumi Ravenna, Santa Maria Maggiore Rooma) oli vallitsevana mosaiikeissa.<ref>Hans Furuhagen s. 230 </ref>
 
Justinianuksen aikana tyyli muuttui papillisemmaksi, figuurit kuvattiin jäykästi edestä katsoen ja kultatausta on abstrakti, mutta aiheet olivat edelleen kertovia. Sant' Apolloninaire Nuovo Ravennassa on tällainen mosaiikki, jossa lisäksi on kaksi Kristys-tyyppiä, kreikkalainen Jeesus-hahmo nuorukaisena ja itämainen Jeesus, joka kuvataan keski-ikäisenä miehenä.<ref>Hans Furuhagen s. 230 </ref>
==Katso myös==▼
*[[Bysanttilainen kulttuuri]]▼
 
Tunnetuin mosaiikkityö on Kristus [[Pantokrator]]-mosaiikki (1100) [[Dafnen luostari|Dafnen kirkossa]] Kreikassa<ref name="jy" />(Kristus maailman valtiaana) edustaa itämaista Jeesus-hahmoa, jota alettiin käyttää kirkoissa ja sittemmin myös 600-luvulla rahojen Kristus-kuvissa. Kreikkalainen Kristus-tyyppi väistyi vähitellen itämaisen tieltä. Bysanttilaisessa maailmansyntyopissa maailmankaikkeuden keskellä ei ole aurinko vaan Kristus.<ref>Hans Furuhagen s. 230 </ref>
 
===Tekotapa===
Mosaiikkitaiteilijat osasivat käyttää tietoisesti myös optisia tehokeinoja. Yksityiset mosaiikkipalaset, tesserae, sijoitettiin niin, että valo heijastui niistä halutun laisesti. Holvien ja kaarien figuurihahmot tehtiin tahallisesti optisista ja perspektiivisistä syistä luonnottoman pitkiksi ja kapeiksi. Vähitellen näistä muodoista tuli ihanteita, jotka siirtyivät mosaiikeista ikoneihin, jotka maalattiin puulevyille ja joita katsottiin läheltä. <ref>Hans Furuhagen s. 230 </ref>
 
==Ikonit==
Aluksi kirkon ikonit olivat vain koriteita tai opetuskuvia, myöhemmin niille annettiin pyhäinjäännösten arvo ja uskottiin niiden vaikuttavan kosketuksen kautta. <ref>Hans Furuhagen s. 239 </ref> Niitä alettiin rukoilla ja siksi niissä olevat pyhimykset kuvattiin suoraan edestä. Tästä ikonien palvonnasta alkoi kuvakielto ja Bysantin kulttuurissa vaikuttanut pitkään kestänyt kuvariita, ikonoklasmi (730 – 843). Pitkällisen vaiheen jälkeen ikonit jälleen sallittiin, mutta niitä ei saanut palvoa.<ref>Hans Furuhagen s. 230 </ref>
 
▲==Katso myös==
▲* [[Bysanttilainen kulttuuri]]
* [[Bysantti]]
* [[Bysantin arkkitehtuuri]]
* [[Hagia Sofia]]
* [[Ikoni]]
==Lähteet==
* Lauri Santamäki, Ilmari Heikinheimo: Auroin, miekoin, miettehin – Kansakoulun historian oppikirja, WSOY 1965
Rivi 43 ⟶ 71:
* [http://herkules.oulu.fi/isbn9514270606/html/a15.html Sirpa Vähäaho:Bysantti idullaan – riikinkukko varhaiskristillisessä haudassa Oulun yliopisto]
* [http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/aikajana/keskiaika/bysantin%20taide Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos 2006 Jyväskylän yliopisto]
* Hans Furuhagen: Bysantin taide, Antiikki s. 228 – 239, Fokus Taide osa 1 – Taidehistoria – maailmantaide muinaisuudesta nykyaikaan 2. p., Otava 1973, ISBN 951-1-00336-4
===Viitteet===
{{Commonscat|Byzantine art}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Bysantin_taide”