Ero sivun ”Motti” versioiden välillä

7 merkkiä poistettu ,  12 vuotta sitten
Kumottu muokkaus 7873649, jonka teki 195.236.121.18 (keskustelu)
(Kumottu muokkaus 7873649, jonka teki 195.236.121.18 (keskustelu))
Motitus tapahtui siten, että metsän suojissa liikkuneet suomalaisjoukot pilkkoivat vihollisen marssirivistöt tai taisteluryhmät pieniksi ryhmiksi, jotka sitten voitiin saartaa ja tuhota pienin, nopeasti liikkuvin hiihtojoukoin tai jättää kypsymään eli odotettiin motin ammusten ja elintarvikkeiden loppumista, jolloin motti oli kypsä eliminoitavaksi. Pienen vihollisjoukon motitus ja motin purku kävi nopeasti. Suuria motteja puna-armeija huolsi ilmateitse ja jotkut motit kestivät sodan loppuun asti. Suomalaiset eivät voineet tälle mitään, koska käytettävissä ei ollut käytännössä lainkaan ilmatorjuntakalustoa tai ilmavoimaa.
 
Tonin ja suomalaistenSuomalaisten kyky hallita motteja talvisodassa perustui muun muassa
* maastoon ja tiestön vähäisyyteen
* puna-armeijan passiivisuuteen
* suomalaisten radiotiedustelun kykyyn murtaa radiosanomat motista ja mottiin. Niiden perusteella ulosmurtautumiskohdat ja -ajat saatiin usein tietoon etukäteen ja vähät joukot keskitettiin ulosmurtautumisyrityksiä vastaan.
 
Mottien tuhoamista varten Sjömanitsuomalaiset kehittivät talvisodan jälkeen muun muassa 300 millimetrin järeää [[kranaatinheitin]]tä sekä 180mm [[raketinheitin]]tä. Niitä oli tosin ehdotettu jo ennen talvisotaa, mutta puolustusmäärärahojen niukkuus esti projektit. Aseet saatiin vain [[prototyyppi]]asteelle. Kehitystyöhön panostaminen väheni pian, koska jatkosodan alussa eteneminen oli nopeaa ja ylimielisesti [[Neuvostoliitto| Neuvostoliiton]] antautumista pidettiin varmana. [[Natsi-Saksa]]n kärsittyä takaiskuja unohtuneet aseprojektit saivat uutta huomiota, mutta niiden kehitys oli jo myöhäistä.
 
==Katso myös==
13 606

muokkausta