Ero sivun ”Kouran Louhi” versioiden välillä

! colspan="11" | Louhen jäsenmäärät ja sijoitukset Ilkan Malja -kilpailuissa 1959–1969<ref name="s129"/>

Selite = Itsenäinen Louhi 1959–1969| Julkaisupaikka = Vaasa| Julkaisija =Ykkös-Offset Oy | Tunniste =ISBN 951-96810-1-9 | Viitattu = 20.12.2009 }}</ref> Yhteistyön aluksi Louhella ei ollut varsinaisia jaostoja, vaan toiminta oli vuoteen 1954 asti johtokuntien varassa. Tuolloin Louhen jaostot olivat yleisurheilu, hiihto, [[pyöräily]], poikaurheilu, suunnistus, paini, huvit, ravintola ja pesäpallo. Vuonna 1949 Louhen joukkue oli voittanut piirin mestaruuden viestisuunnistuksessa ja Louhen Veikko Rantala voitti kahtena vuonna vauhdittomien sisähyppyjen pm-kolmiottelun. Louhen puheenjohtajina toimivat Tauno Ala-Holma, Sakari Lilli ja vuodet 1958-19591958–1959 Sakari Ritari. 18. tammikuuta vuonna 1959 kouralaiset päättivät hakea eroa yhteistyöstä Jymyn kanssa, jotta se voisi kehittää toimintaansa itsenäisesti. Syynä oli se, että kymmenen vuoden aikana urheilun harrastaminen oli Kourassa laantunut. Myös kenttä tarvitsi korjausta. Yksi syy oli myös pesäpallojoukkueella, joka ei voinut nousta maakuntasarjaan, koska siellä pelasi jo yksi Jymyn joukkue. Suurin hyötyjä yhteistyöstä oli Jymy, koska hyvät kouralaiset hiihtäjät, pyöräilijät ja suunnistajat kilpailivat sen riveissä.<ref name="s125" />

Ennen kunnon urheilukenttää kouralaiset harjoittelivat Viljami Puntasen pelloilla ja nuorisoseuran pihassa. 25.-26–26. elokuuta vuonna 1934 järjestettiin kuitenkin uuden Kouran urheilukentän vihkiäiskilpailut. Kilpailuja oli juhlistamassa myös [[Paavo Nurmi]], joka kehui uutta kenttää hyväksi. Katsojia kisoilla oli toista tuhatta, ja mainonta oli aikaan nähden mittavaa. Kilpailujen tuloksilla saatiin pääasiassa talkootyönä tehdyn kentän velat lähes kuitattua, kun aitaan tarvittava puutavarakin saatiin lahjoituksena. Kentän maa-alue oli ostettu jo vuonna 1930, mutta tavallista korkeammalla ollut pohjavesi aiheutti salaojitusongelmia. Vuonna 1935 Louhi myi valmiista kentästä kolmasosan käyttöoikeuksineen suojeluskunnalle ja saman verran [[Lotta Svärd]]in Nurmon-osastolle. Myydyt osat helpottivat huomattavasti Louhen taloudellista tilannetta. Vuonna 1944 Lotat kuitenkin lahjoittivat osuutensa takaisin Louhelle, ja Louhi sai samalla Lotta-tuvan, jonka se myi eteenpäin vuonna 1967. Suojeluskunnan osuuden Louhi sai takaisin 1950-luvun alussa.<ref name="s88" />