Ero sivun ”Alppiruusut” versioiden välillä

Vielä 50 vuotta sitten pidettiin mahdottomana, että alppiruusuja voitaisiin kasvattaa Suomen kaltaisessa kylmänlauhkeassa ilmastossa. [[Helsingin Yliopisto]] ja [[Arboretum Mustila|Mustilan arboretum]] ottivat tehtäväkseen 1970-luvulla kehitellä Suomen oloihin sopivia alppiruusulajikkeita. Kestävistä ulkomaisista [[japaninalppiruusu]]ista (''Rhododendron brachycarpum'') alettiin Helsingin [[Haaga]]ssa kehittelemään kotimaista kantaa. Ensimmäinen suomalainen myyntiin tuotu alppiruusulajike oli pienikokoinen lamoalppiruusu 'Elviira', jolla on tummanpunaiset kukat. Se ei kuitenkaan ole osoittautunut kestäväksi muualla kuin lounaisimmassa Suomessa. Seuraavaksi alunperinalun perin [[mustilanalppiruusu]]ista (''Rhododendron brachycarpum'' subsp. ''tigerstedtiii'') saivat alkunsa suomalaiset nykyään suositut [[marjatanalppiruusu]]-ryhmään kuuluvat alppiruusut. Ne ovat täysikasvuisena suuria ja tukevarakenteisia. Niistä osa soveltuu vain eteläisimpään Suomeen, mutta eräät lajikkeet, kuten 'Haaga', 'Mikkeli' ja 'Pekka' menestyvät loistavasti jopa Oulun seudulla, 'Mikkeli' soveltuu kokeiltavaksi jopa eteläisimpään Etelä-Lappiin. Myöhemmin markkinoille on tullut myös [[nukka-alppiruusu]]ja (''Rhododendron smirnowii'') ja matalia pienilehtisiä runsaspienikukkaisia [[karoliinanalppiruusu]]ja, jotka menestyvät hyvin tosin vain eteläisimmässä Suomessa. Karoliinanalppiruusut kasvavat maksimissaan 60 cm korkeiksi tiiviiksi pensaiksi. Tulevaisuudessa jalostajien haasteena on kehitellä keltakukkainen alppiruusu Suomen oloihin.