Ero sivun ”Taiteiden yö” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 12:
 
Vuonna 1990 tapahtuma laajeni ensimmäisen vuoden innoittamana. Tällöin järjestäjillä oli jo hiukan kokemusta ja kordinointi,vaikka lupien hankkiminen ja kokonaisuuden hallinta
vaati enemmän voimavaroja kuin ensimmäisellä kerralla. Edelleen pidettiin kiinni talkoo- ja ilmaisperiaatteesta, niin että jos taiteilijat esiintyivät ilmaiseksi, ulkopuolinen taho ei saanut kerätä siitä itselleen voittoa. Tiedotusvälineet kertoivat auliisti tapahtumasta ja kirjakaupoissa ostettiin kirjoja kuin parhaaseen jouluaikaan. Tuona toisena tapahtumakertana Esplanaadin puisto vakiintui Taiteiden yön keskuspaikaksi. Erilaisia tapahtumapisteitä oli katakaupungin alueella noin 50 ja galleriat, museot, kirjastot, teatterit, kirjakaupat ja monet muut paikat olivat avoinna yleisöllei poikkeukselliseen aikaan. Yleisöä olikin runsaasti, Akateeminen kirjakauppa tilastoi jopa noin 40 000 vierailleen liikkeessä yön aikana. Tarjolla oli runonlausuntaa, performanssia, palloilua, mukaan tullut saattoi vain katsella kaikkea tai jopa osallistua halutessaan eri tapahtumiin. Puhuttiin karnevaalielämästä.<ref>Timo Cantell: Tarpeesta taiteeseen, taiteesta tarpeeseen – Taiteiden yön tarina s. 122-125, toim. Jaana Lähdemaa, Laura Mäkelä: Helsingin yö, Helsingin kaupungin tietokeskus 1995, ISBN 951-772-708-9122–125</ref>
 
Kolmantena Taiteiden yönä 1991 tapahtumat laajenivat varsinaisten taidetoimintojen ulkopuolelle: Benji-hyppyjä kauppatorilla, osalla Ravintoloista erikoislupa Alkosta poikkeukselliseen aukioloaikaan, Kasarmitorilla katettu herkkupöytä, elokuvia Senaatintorilla ja paljon muuta. Sinfonikonsertteja, katuteatteria, tanssiesityksiä, katselijasta osallistujaksi, taidegalleriasta taidemaalariksi. Yleisömäärän arviot olivat 30 000 – 80 000 välillä. Lieveilmiöitä alkoi esiintyä, riehakkuutta, liikaa väen paljoutta ja kaupallisuutta yhä enevässä määrin.<ref>Timo Cantell: Tarpeesta taiteeseen, taiteesta tarpeeseen – Taiteiden yön tarina s. 130–139, toim. Jaana Lähdemaa, Laura Mäkelä: Helsingin yö, Helsingin kaupungin tietokeskus 1995, ISBN 951-772-708-9125–127</ref>
 
Neljäs Taiteiden yö -tapahtuma 1992 koettiin kaoottiseksi, liian laajaksi ja jopa ryyppyjuhliksi. Taiden yönä ei hyväksytä vappu-meininkiä, liikaa alkoholia, päihtyneitä, oksentelua, virtsaamista. Monet tuhannet taide- ja kulttuurimyönteiset ihmiset pettyivät kohdatessaan suuren joukon humalassa örveltävää nuorisoa kaljakasseineen ja varttuneemmankin väen tarpeiden tyydyttämisen tavalla, joka herätti ärtymystä. Ihmiset katsovat, että taide ja epäjärjestys eivät kuulu yhteen. Taiteiden yö koettiin uhattuna jos virtsaamista, juopottelua ja mellastamista ei pystytä hillitsemään.Toisaalta taide- ja kulttuuritapahtumien tarjonta alkoi kasvaa jo yli äyrättensä. Yhdessä yössä ei ehtinyt kokea ja nähdä kaikkea, mitä Taiteiden yön tarjottimella oli. Liikkuminen väen paljouden takia oli vaikeaa ja julkisten kulkuneuvojenkin reitit olivat keskusta-alueella jo päivällä lähes täysin tukossa. Taitavasti kohteensa valinnut yleisö löysi kuitenkin ihasteltavaa ja mukavia asioita päivän tapahtumista, jos niin halusi.<ref>Timo Cantell: Tarpeesta taiteeseen, taiteesta tarpeeseen – Taiteiden yön tarina s. 130–139, toim. Jaana Lähdemaa, Laura Mäkelä: Helsingin yö, Helsingin kaupungin tietokeskus 1995, ISBN 951-772-708-9</ref>
 
Neljäs Taiteiden yö -tapahtuma 1992 koettiin kaoottiseksi, liian laajaksi ja jopa ryyppyjuhliksi. Taiden yönä ei hyväksytä vappu-meininkiä, liikaa alkoholia, päihtyneitä, oksentelua, virtsaamista. Monet tuhannet taide- ja kulttuurimyönteiset ihmiset pettyivät kohdatessaan suuren joukon humalassa örveltävää nuorisoa kaljakasseineen ja varttuneemmankin väen tarpeiden tyydyttämisen tavalla, joka herätti ärtymystä. Ihmiset katsovat, että taide ja epäjärjestys eivät kuulu yhteen. Taiteiden yö koettiin uhattuna jos virtsaamista, juopottelua ja mellastamista ei pystytä hillitsemään.Toisaalta taide- ja kulttuuritapahtumien tarjonta alkoi kasvaa jo yli äyrättensä. Yhdessä yössä ei ehtinyt kokea ja nähdä kaikkea, mitä Taiteiden yön tarjottimella oli. Liikkuminen väen paljouden takia oli vaikeaa ja julkisten kulkuneuvojenkin reitit olivat keskusta-alueella jo päivällä lähes täysin tukossa. Taitavasti kohteensa valinnut yleisö löysi kuitenkin ihasteltavaa ja mukavia asioita päivän tapahtumista, jos niin halusi.<ref>Timo Cantell: Tarpeesta taiteeseen, taiteesta tarpeeseen – Taiteiden yön tarina s. 130–139, toim. Jaana Lähdemaa, Laura Mäkelä: Helsingin yö, Helsingin kaupungin tietokeskus 1995, ISBN 951-772-708-9130–125139</ref>
Vuonna 2009 oli jo 20. Taiteiden yö Helsingissä.