Ero sivun ”Sabran ja Shatilan verilöyly” versioiden välillä

'''Sabran ja Shatilan verilöyly''' onoli väkivaltainen yhteenotto, joka tapahtui [[16. syyskuuta|16.]] - [[18. syyskuuta]] [[1982]] Sabran ja Shatilan [[pakolaisleiri|pakolaisleireissä]] Länsi-[[Beirut]]issa [[Libanon]]issa.

Elie Hobeikan, josta myöhemmin tuli kansanedustaja Libanonin eduskuntaan, johtamat Libanonin kristityt [[Falangistit|falangistijoukot]] tunkeutuivat Sabran ja Shatilan pakolaisleireille ja surmasivat 700 – 3500700–3 500 [[palestiina]]laista, joukossa naisia ja lapsia. Leirien vartioinnista oli vastuussa [[Israel]], minkä vuoksi silloista puolustusministeri [[Ariel Sharon]]ia on syytetty velvollisuuksiensa laiminlyönnistä.

[[6. kesäkuuta]] [[1982]] Israelin joukot (kaikkiaan 60 000 miestä) siirtyivät Libanoniin [[Rauha Galileaan]] -operaatiossa ja tunkeutuivat aina Beirutiin asti. Kaksi kuukautta myöhemmin elokuun lopussa solmittiin aselepo, jossa [[PLO]] lupasi lähteä Libanonista ja Israel puolestaan lupasi pysäyttää etenemisensä sekä lupasi turvata jäljelle jääneiden palestiinalaisten pakolaisleirien siviilien turvallisuuden.

[[1. syyskuuta]] PLO:n taistelijoiden evakuointi Beirutista saatiin päätökseen ja Israel miehitti joukkonsa kaksi päivää myöhemmin pakolaisleirien ympärille. Kansainväliset tarkkailijajoukot poistuivat poistuivat Beirutista [[11. syyskuuta]].

Seuraavana päivänä tuolloinen Israelin puolustusministeri Ariel Sharon väitti, että 20002&nbsp;000 PLO:n taistelijaa oli jäänyt Beirutiin. Palestiinalaiset kiistivät väitteet. Israelin pääministeri [[Menachem Begin]] tapasi Libanonin vastavalitun presidentin [[Bachir Gemayel]]in [[Nahariya]]ssa ja vaati tätä solmimaan rauhansopimuksen Israelin kanssa. Joidenkin lähteiden mukaan hän vaati myös sotilaallisen läsnäolon (Israelin tukemat majuri [[Saad Haddad]]in joukot) hyväksymistä Etelä-Libanonissa sekä Gemayelilta toimia jäljelle jääneiden taistelijoiden poistamiseksi Sabran ja Shatilan leireiltä <ref>http://wsws.org/articles/2002/feb2002/sab3-f25_prn.shtml</ref>.

[[14. syyskuuta]] Gemayel [[salamurha]]ttiin valtavassa räjähdyksessä, joka tuhosi hänen päämajansa. Palestiinalaiset ja muslimijohtajat kielsivät syyllistyneensä tekoon. Ariel Sharon syytti teosta palestiinalaisia ja tämä lisäsi falangistien kaunaisuutta palestiinalaisia kohtaan.

Seuraavana päivänä [[15. syyskuuta]] Israelin armeija miehitti uudelleen Länsi-Beirutin tappaen 88 ja haavoittaen 254 ihmistä. Israelin teko rikkoi sen sopimusta [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] kanssa, jossa se oli luvannut olla miehittämättä Länsi-Beirutia. USA oli myös antanut kirjalliset takeet siitä, että se huolehtii Länsi-Beirutin muslimien turvallisuudesta. Israelin miehitys rikkoi myös Beirutin muslimijoukkojen sekä Syyrian kanssa tehtyjä sopimuksia.

Israelille ei kuitenkaan luovutettu ainuttakaan henkilöä, taisteluja ei käyty ja leireiltä ei löydetty aseita. [[Belgia]]ssa käydyssä sotarikosoikeusjutussa Ariel Sharonia vastaan esitetyissä todisteissa väitetään, että PLO:n läsnäolo leireillä oli Israelin keksimä peitetarina .<ref>http://news.bbc.co.uk/2/low/middle_east/1975849.stm</ref>. Sharonin ohjeet falangisteille osoittavat, että Israelilla oli täydellinen kontrolli alueella.

* Kahanin komissio sanoi, että "saamamme dokumentin mukaan (todiste 151), uhrien kokonaismäärä, jotka löydettiin 18.9-30.82 -syyskuuta 30.9.821982 on 460" väittäen, että numero sisältää "Libanonin Punaisen Ristin , kansainvälisen Punaisen Ristin, Libanonin siviilijoukkojen, Libanonin armeijan lääkintäjoukkojen ja uhrien sukulaisten laskemat kuolleet".

* monien lähteiden mukaan (muun muassa [[Al-Jazeera]] ja professori Ahmad Tall) kansainvälinen Punainen Risti (ICRC) laski 2&nbsp;750 uhria: 1&nbsp;500 tapahtuman jälkeen, 900 [[22. syyskuuta]] ja vielä 350 [[23. syyskuuta]].

Verilöyly järkytti ympäri maailmaa. [[16. joulukuuta]] [[1982]] YK:n yleiskokous tuomitsi verilöylyn ja julisti sen olleen [[kansanmurha]].