Versio 7. tammikuuta 2010 kello 22.36 muokkaa Okejats (keskustelu \| muokkaukset) 43 muokkausta p sl, typo, fix ← Vanhempi muutos		Versio 7. tammikuuta 2010 kello 22.54 muokkaa kumoa Henswick (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, käyttöliittymän ylläpitäjät, ylläpitäjät 26 210 muokkausta Kumottu muokkaus 7840596, jonka teki Okejats (keskustelu)\|Ei että oikein litrakaupalla pierua päivässä? Uudempi muutos →
Rivi 1: [[Tiedosto:Newton Bull farts G3.jpg\|thumb\|[[Richard Newton]]in piirros vuodelta [[1798]], jossa [[John Bull]] pieraisee [[Yrjö III (Iso-Britannia)\|kuningas Yrjö III:n]] julisteeseen [[William Pitt nuorempi\|William Pitt nuoremman]] kommentoidessa tilannetta raivostuneena.]] '''Pieru''' ({{k-la\|flatus}}) on [[Nisäkkäät\|nisäkkäiden]] [[ruoansulatuselimistö]]ssä elävien [[Symbioosi\|symbioottisten]] [[Bakteerit\|bakteerien]] ja [[Hiivat\|hiivojen]] tuottamaa suolikaasua. Nimitystä ''pieru'' käytetään myös ~~[[fysiologia\|~~fysiologisesta]] tapahtumasta, ''pieraisusta'', jossa kyseinen kaasu purkautuu [[Peräaukko\|peräaukon]] kautta ulos. Sairaalloisen runsasta, vatsanväänteitä aiheuttavaa ~~pierunmuodostusta~~pierun muodostusta kutsutaan ''ilmavaivoiksi''. == Koostumus ja aiheuttajat == Tutkimusten mukaan ihminen vapauttaa keskimäärin ~~0,5~~500 – 22000 ~~litraa~~[[millilitra]]a kaasua vuorokaudessa [[peräsuoli\|peräsuolensa]] välityksellä<ref name=discover>{{Verkkoviite \| Osoite =http://discovermagazine.com/1995/apr/whatagas494\| Nimeke =What a Gas\| Tekijä = Jeffrey Kluger\| Tiedostomuoto = \| Selite = \| Julkaisu = discovermagazine.com\| Ajankohta = 1.4.1995\| Julkaisupaikka = \| Julkaisija = Discover Magazine\| Viitattu = 16.6.2009\| Kieli = {{en}}}}</ref>. Keskimääräinen kertapäästö vaihtelee 35 – 90 millilitran välillä. Koostumus vaihtelee suuresti, mutta 99 % kaasusta koostuu [[hiilidioksidi]]sta (5,1-29%), [[vety\|vedystä]] (0,06-47%), [[typpi\|typestä]] (23-80%), [[happi\|hapesta]] (0,1-2,3%) ja [[metaani]]sta (0-26%)<ref name=babb>{{Lehtiviite \| Tekijä = Richard R. Babb\| Otsikko = Intestinal Gas\| Julkaisu = West J Med\| Ajankohta = lokakuu 1977\| Vuosikerta = 127\| Numero = 4\| Sivut = 362-363\| Julkaisupaikka = \| Julkaisija = \| Selite= \| Tunniste= \| www = http://www.pubmedcentral.nih.gov/pagerender.fcgi?artid=1237854&pageindex=1#page\| www-teksti = \| Tiedostomuoto = \| Viitattu = 16.6.2009\| Kieli = {{en}}\| Lopetusmerkki = }}</ref>. Nämä yleiset kaasut ovat myös suhteellisen hajuttomia. Kaasua niellään syödessä tai juodessa, minkä lisäksi niitä vapautuu [[ruuansulatus\|ruuansulatusprosessissa]]<ref name=discover/>. Suolikaasuun hajun tuova aines muodostaa noin prosentin pierun yhteydessä vapautuvan kaasun kokonaistilavuudesta. Haju muodostuu ihmisen sisällä olevan [[bakteeri]]toiminnan tuloksena. Kyseisia bakteereja ovat muun muassa [[E. coli]], [[Klebsiella]] sekä [[Clostridium]] -sukuiset bakteerit. Bakteerit majailevat enimmäkseen varsinaisessa [[paksusuoli\|paksusuolessa]], jossa ne alkavat kuluttaa sulamatonta ruokaa ja tuottavat siten omia päästöaineitaan, eli kaasua. Nämä kaasut koostuvat tyypillisesti [[rikki]]ä sisältävistä molekyyleistä, kuten [[dimetyylisulfidi]]sta ja [[metyylimerkaptaani]]sta.<ref name=discover/>

Ero sivun ”Pieru” versioiden välillä