Ero sivun ”Kypärä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Tuliaseiden aika: välitallennus |
|||
Rivi 23:
=== Tuliaseiden aika ===
[[Tiedosto:Preusische_Pickelhaube.jpg|thumb|Preussilaisen poliisin piikkikypärä]]
Tuliaseiden yleistyessä haarniskointi alkoi menettää Euroopassa merkitystään 1600-luvulla. 1700-luvun alussa haarniskoja ja panssareita käytettiin enää vähän. Silti kypärää pidettiin hyödyllisenä ja erityisesti ratsuväki käytti niitä edelleen. 1700- ja 1800-luvulla kypärät valmistettiin nahasta, vaskesta tai teräksestä. Preussin ratsuväki luopui rintapanssarin ja kypärän käytöstä taistelutilanteessa vuonna 1889, Itävalta 1860. Britanniassa vanhan malliset kypärät korvattiin 1868 hellekypärällä, jota ei ollut suunniteltu suojaamaan taistelussa viholliselta. Preussissa otettiin vuonna 1842 käyttöön nahkainen ''Pickelhaube''-kypärä, jolla ei myöskään ollut suojaavaa vaikutusta.<ref>Savage&Hall s. 104-110</ref>
Armeijat marssivat [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäiseen maailmansotaan]] ilman päätä suojaavia kypäröitä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa armeijoiden tavoitteena oli pitää jalkaväkisotilaan henkilökohtainen varustus mahdollisimman kevyenä. Maailman parhaana kypärämallina aikalaiset pitivät brittien hellekypärää, joka oli valmistettu korkista ja oli siten kevyt. Metallinen kypärä ei tullut missään tapauksessa kysymykseen. Länsirintaman asemasodan pattitilanne yritettiin ratkaista yhä suuremmilla tykistökeskityksillä. Vuoteen 1915 mennessä 80 % länsirintamalla tulleista vammoista tuli kranaattien sirpaleista. Ranskalaiset lääkärit arvioivat, että näistä vammoista joka neljäs oli kuolemaan johtava. Ensimmäisenä sirpalevaaran torjumiseen ryhtyi ranskalainen kenraali Adrian, joka jakoi joulukuussa 1914 joukoilleen teräksiset kypärät. Vaikka tämän ensimmäisen mallin paksuus oli vain viisi millimetriä, se pysäytti 60 % sirpaleista. Näiden tulosten rohkaisemana Ranskan hallitus päätti aloittaa teräskypärien valmistamisen. Maaliskuuhun 1915 mennessä joukoille oli jaettu 700 000 kypärää. Ranskalaiset kehittivät kypärän ideaa edelleen ja ensimmäiset ''Adrian''-kypärät otettiin käyttöön rintamalla heinäkuussa 1915. Tutustuttuaan ranskalaisten kypäriin myös saksalaiset ja britit alkoivat valmistaa omia kypärämallejaan. Brittien ''Brodie''-kypäriä alettiin jakaa joukoille marraskuussa 1915, tosin aluksi hyvin vähäisinä määrinä. Saksalaiset aloittivat oman ''Stahlhelm''-kypäränsä ([[teräskypärä malli 1916]]) suurimittaisen valmistamisen vasta tammikuussa 1916. Kokemus osoitti, että Saksan armeijan syvä malli suojasi käyttäjäänsä parhaiten.<ref>Savage&Hall s. 112-118</ref>
Moderni aika on tuonut uudet komposiittimateriaalit kypäriinkin. Nykyaikainen sotilaskypärä onkin aikaisempaa kevyempi ja sirpaleiden lisäksi saattaa suojata tuliaseiden suorilta osumilta. Kypäriin voidaan myös nykyään liittää monenlaista teknologiaa [[radio]]ista [[valonvahvistin|valonvahvistimiin]]. Näyttääkin siltä, että kypärän vuosituhantinen käyttö sotilaan henkilökohtaisena suojana jatkuu tulevaisuudessakin.
| |||