Ero sivun ”Väinö Oinonen” versioiden välillä

Oinosen vanhemmat olivat vahtimestari Juho Vilho Oinonen sekä Amanda Fredrika Törrönen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1918 ja suoritti alku- sekä valmistavat tutkinnot ylempää oikeustutkintoa varten. [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodassa]] Oinonen oli mukana valkoisten puolella ryhmän ja joukkueen johtajana [[Kuopio]]n, [[Mäntyharju]]n, [[Varkaus (kaupunki)|Varkauden]], [[Lusi]]n, [[Heinola]]n ja [[Viipuri]]n taisteluissa. Sodan jälkeen Oinonen suoritti Viipurin upseerikokelaskurssin 1918-1919, ja hänet ylennettiin vänrikiksi 1919. Oinonen palveli [[Savon Jääkärirykmentti|Savon Jääkärirykmentissä]] joukkueen johtajanajoukkueenjohtajana, pataljoonan adjutanttina, komppanian päällikkönäkomppanianpäällikkönä, pataljoonan komentajanapataljoonankomentajana, aliupseerikoulun johtajana sekä rykmentin komentajanrykmentinkomentajan apulaisena vuosina 1919-1927. Hänet ylennettiin luutnantiksi 1920 ja kapteeniksi 1923.

Oinonen oli tämän jälkeen [[Savon Prikaati]]n esikuntapäällikkönä 1927-1929, [[Taistelukoulu]]n opettajana ja johtajan viransijaisena 1929-1934, jalkaväentarkastajanjalkaväen tarkastajan toimistopäällikkönä 1934-1937 sekä [[puolustusministeriöPuolustusministeriö]]n yl.yleisen koulutustoimiston päällikkönä 1937-1939. Hänestä tuli majuri 1928 ja everstiluutnantti 1936.

[[Talvisota|Talvisodan]] aikana Oinonen oli aluksi Päämajan taktillisen toimiston päällikkönä ja siirtyi sitten johtamaan linnoitustöitä Viipuri-[[Kuparsaari]]-alueella. Sodan loppuvaiheissa Oinonen toimi Viipurin lahdenViipurinlahden alueella Vilajoen lohkon komentajana sekä myöhemmin [[Jalkaväkirykmentti 13 (talvisota)|Jalkaväkirykmentti 13]]:n komentajana. Talvisodan jälkeen Oinonen ylennettiin everstiksi 1940.

[[Jatkosota|Jatkosodan]] vuosina Oinonen oli [[Suomen III armeijakuntaArmeijakunta (jatkosota)|III Armeijakunnan]] esikuntapäällikkönä vuoteen 1944 saakka ja [[18. Divisioona (jatkosota)|18. Divisioona]]n komentajana elokuusta joulukuuhun 1944. Oinonen toimi sen jälkeen [[Jalkaväkirykmentti 1 (lapinsota)|Jalkaväkirykmentti 1]]:n komentajana [[Lapin sota|Lapin sodan]] loppuvaiheissa ja vielä sen jälkeen rauhan aikana vuoteen 1947 saakka.

Kenraalimajuriksi 1947 ylennetty Oinonen oli pääesikunnanPääesikunnassa päämajoitusmestarina ja yleisesikunnanYleisesikunnan päällikkönä 1947-1949 sekä komentopäällikkönä 1952-1954. Oinonen oli mukana sotilasasiantuntijana [[Moskova]]n [[YYA-sopimus]]neuvotteluissa keväällä 1948. Viimeksi kenraaliluutnantiksiKenraaliluutnantiksi 1954 ylennetty Oinonen toimi viimeksi [[Oulu]]ssa 1. Divisioonan komentajana 1954-1959.