Ero sivun ”Ydinaseriisunta” versioiden välillä

START-sopimusten konkreettiset ja sitovat aseistariisuntavelvoitteet sekä ydinsulkusopimuksen muodostama este uusien ydinaseiden havittelulle mudostavatmuodostavat ydinaseriisunnan huipentuman. Kylmän sodan jälkeen oli laajalti toiveita aseistariisunnan nopealle etenemiselle, mutta poliittinen kehitys on johtanut tilanteeseen jossa toiveet jäivät toteutumatta, ainakin toistaiseksi.

Yhdysvaltain presidentti [[George W. Bush]] on ilmoitti ettei aio noudattaa ABM-sopimusta. Venäjän [[duuma]] sitä vastoin ratifioi START II -sopimuksen sillä ehdolla, että ABM-sopimus pysyy voimassa. Täten molemmat ovat olennaisesti rauenneet ja voimaan jäi ensimmäinen START-sopimus vuodelta 1991.
START II:n kaatumisen jälkeen Venäjä lopetti raskaiden ohjustensa purun ja MIRV-ohjusten muuttamisen yksikärkisiksi<ref name="ria"/>.

Vuonna [[2002]] presidentit [[George W. Bush|Bush]] ja [[Putin]] sopivat pitävänsä strategisten ydinaseidensa määrän 1&nbsp;700–2&nbsp;200 kappaleessa vuoteen 2012 mennessä. Sopimuksesta ([http://www.state.gov/t/ac/trt/18016.htm]) käytetään nimeä '''SORT''' eli Treaty on Strategic Offensive Reductions. Presidentti [[George W. Bush|Bushin]] hallinto on ilmoittanut tulkitsevansa sopimusta niin, että ydinaseita voi olla enemmän, kunhan ne eivät ole sijoitettuna kuljetusvälineisiin kuten ohjuksiin tai lentokoneisiin. Koska jo START-sopimus rajaa strategisten ohjusten määrän korkeintaan 1&nbsp;600 kappaleeseen, on SORT käytännössä merkityksetön. Kun otetaan huomioon, että samalla ABM ja START II ovat olennaisesti rauenneet, ovat saavutukset ydinaseriisuntasopimusten saralla itse asiassa vähentyneet kylmän sodan päätyttyä. Myös START I:n voimassaolo umpeutui joulukuussa 2009.