|
|}
[[Kuva:F6F-3 fighters landing on USS Enterprise (CV-6).jpg|thumb|300px|F6F-3 hävittäjiä USS Enterprise-lentotukialuksella]]
Hävittäjälentokone '''Grumman F6F Hellcat''' oli aluksi[[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikainen hävittäjälentokone. Se oli tarkoitettu seuraajaksi [[F4F Wildcat]]in parannettu-koneelle, versiojota se ulkoisesti paljon muistuttikin, jostavaikka tuliolikin kokonaan uusi malli, jossa ei ollut yhteisiä osia edeltäjänsä kanssa. Hellcat ja Vought [[F4U Corsair]] olivat Yhdysvaltain laivaston pääasialliset tukialushävittäjät toisen maailmansodan loppupuoliskon ajan, syyskuusta [[1943]] alkaen toisen maailmansodan loppupuoliskon ajan. KaikkiaanHellcateja rakennettiin 12kaikkiaan 12 272 konettakappaletta. Hellcat vedettiin palveluksesta pian sodan päätyttyä.
==Kehitystyö==
F4F Wildcatin seuraajana F6F:henHellcatiin oli tarkoitus asentaa 1 700 hv:n Wright R-2600 Cyclone -moottori, mutta taistelukokemusten mukaan parempi suorituskyky oli tarpeen, ja moottoriksi tuli 2 000 hv (1 500 kW) Pratt & Whitney R-2800 Double Wasp.
Sopimus XF6F-1-prototyypistä allekirjoitettiin [[30. kesäkuuta]] [[1941]]. Ensimmäinen Cyclone-moottoria käyttävä malli lensi [[26. kesäkuuta]] [[1942]] ja ensimmäinen Double Wasp -moottoria käyttävä [[30. heinäkuuta]] 1942. Ensimmäinen sarjatuotantokone lensi [[3. lokakuuta]] 1942. Malli VF-9 otettiin operatiiviseen käyttään USS Essexillä maaliskuussa 1943.
==Tekniikka==
Kuten edeltäjänsä Wildcat, myös Hellcat oli rakenteeltaan yksinkertainen kone, joka oli suunniteltu valmistuksen helppoutta silmällä pitäen ja kestämään raskaitakin vaurioita pystyen silti palaamaan tukialukselle. Lentäjän suojaksisuojana asennettiinoli 96 kg panssariapanssarointia, jatuulilasi oli luodinkestävä tuulilasi ja panssarointiamyös moottorin öljykammionöljysäiliön ja öljynjäähdyttimen ympärilleympärillä oli panssarointia. Itsetiivistyvät polttoainetankit vähensivät tuleen syttymisen vaaraa.
Vaikka Hellcat muistutti Wildcatia, se ei ollut vain sen suurempi versio. Hellcatissa oli viimein hydraulisesti nouseva, leveämpi laskuteline joka oli vihdoin [[hydrauliikka|hydraulikäyttöinen]], kun se Wildcatissa oli pitänyt nostaa käsikäyttöisesti. Hellcat oli ala- eikä keskitaso, ja sen siipipinta-ala oli suuri (31m231 m<sup>2</sup>). Aseistuksena oli, kuten Wildcatissakin, 6 kpl Browning .50 (12,7 mm) konekivääriä, joihin oli 400 ammusta kuhunkin. Myöhempiin koneisiin lisättiin kolme ripustinta 450 kg pommeja varten.
Viimeinen Hellcat valmistui marraskuussa [[1945]] ,. Valmistettujen jolloinkoneiden kokonaismääräksi tuli 12 272, joista 11 000 oli rakennettu kahden vuoden aikana. Keskimäärin koneita rullasi ulos tehtaasta 20 kappaleen päivä vauhtiapäivävauhtia. ▼Aseistus oli sama 6×Browning .50 (12,7 mm) konekivääriä, joihin oli 400 ammusta kuhunkin, kuin Grummanin Wildcateissa. Myöhemmät koneet saivat kolme ripustinta 450 kg pommeja varten.
▲Viimeinen Hellcat valmistui marraskuussa [[1945]], jolloin kokonaismääräksi tuli 12 272, joista 11 000 oli rakennettu kahden vuoden aikana. Keskimäärin koneita rullasi ulos tehtaasta 20 kappaleen päivä vauhtia.
==Taistelukäyttö==
Ensimmäistä kertaa Hellcat osallistui taisteluun japanilaisia vastaan [[1. syyskuuta]] 1943, kun USS Independencen (CVL-22) koneet ampuivat alas vesitason[[Kawanishi H8K]] -lentoveneen. Pian tämän jälkeen, [[23. marraskuuta]], Hellcatit ampuivat [[Tarawa]]n yllä alas 30 Zeroa[[Zero]]a Tarawanomien yllä,menetysten yhdensupistuessa koneenyhteen menetyksilläkoneeseen. [[11. marraskuuta]] Rabaulin yllä, Hellcatit saivat [[Rabaul]]in yllä 100 ilmavoittoa muutaman koneen menetyksillä.
Vuoden 1943 lopusta lähtien Hellcatit olivat mukana lähes jokaisessa taistelussa japanilaisia koneita vastaan, ja voittivat lähes aina. Kokonaissuhteeksi tuli 19 voittoa yhtä menetettyä konetta vastaankohden. Näillä lukemilla Hellcatista tuli eniten yhdysvaltalaisia [[Hävittäjä-ässä|ässiä]] tuottanut kone,: 306 Hellcat-lentäjää kohosi ässiksiässäksi, kun [[P-51 Mustang]] -lentäjistä tuli 275 ässää. F6F:nHellcatin käyttö Tyynellämerellä käänsi voimatasapainon nopeasti Yhdysvalloille. F6FHellcatilla tuottisaavutettiin 75 % kaikista Yhdysvaltain merivoimien ilmavoitoista Tyynellämerellä. Sillä saavutettiin eniten ilmavoittojaja kaikista liittoutuneiden konetyypeistä juuri sillä saavutettiin eniten ilmavoittoja japanilaisia vastaan.
Ensimmäinen ilmavoitto saavutettiin F6F Hellcatilla 5. lokakuuta 1943 [[Wake IslandillaIsland]]illa, 22-vuotias Robert Duncan ampui alas Zeron.{{Lähde}} F6F Hellcat pitää myös eräänlaista ”maailmanennätystä” sillä sillä on ammuttu alas 2kplkaksi Japanilaistajapanilaista Zeroa alas 45 sekunnissa,.{{Lähde}} tämäTämä tapahtui 11. marraskuuta 1943 Rabaulilla, lentäjänä oli Hamilton ”Mac” McWhorter.{{Lähde}} Yhteensä Hellcatilla ammuttiin alas lähes 53005 300 japanilaista konetta.
Tutkalla varustetut Hellcat-yöhävittäjät tulivat palvelukseen alkuvuodesta 1944.
Brittien [[Fleet Air ArmilleArm]]ille toimitettiin [[Lend-Lease]]-lain nojalla 1 263 konetta. Se sai aluksi niment ''Gannet'', mutta nimi muutettiin [[1944]] Hellcatiksi yksinkertaisuuden vuoksi Hellcatiksi, jolloin F6F-3 sai nimen Hellcat F.I, F6F-5 nimen Hellcat F.II ja F6F-5N nimen NF.II. Koneet taistelivat [[Norja]]ssa, Välimerellä ja Kaukoidässä. Sodan jälkeen ne korvattiin brittiläisillä koneilla. Monet [[Fleet Air Arm]]inArmin [[hävittäjä-ässä]]tässät, kuten Stanley Orr ja Blyth Ritchie, saavuttivat ilmavoittoja Hellcatilla.
[[Ranska]]n Aéronavale käytti myös Hellcatejä Indokiinassa[[Indokiina]]ssa. [[Argentiina]]n ja [[Uruguay]]n laivastot käyttivät niitä 1960-luvun alkuun asti.
[[Image:F6F Hellcat on McCarran Airport.jpg|thumb|300px|left|F6F Hellcat]]
| 