Ero sivun ”Pikakirjoitus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Englanninkieliset maat: MacMahon viitteeksi |
Jpk (keskustelu | muokkaukset) p viitteen yhdistäminen |
||
Rivi 64:
Ensimmäisen saksankielisen pikakirjoituksen oppikirjan laati [[Carl Aloys Ramsay]] vuonna 1678.<ref>Melin 1929, s. 14</ref> Järjestelmä oli lähes suora kopio englantilaisesta [[Sheltonin järjestelmä]]stä.<ref>Melin 1929, s. 14 ja 17</ref> Oppikirjasta julkaistiin useita painoksia, mutta ei ole tiedossa, missä määrin järjestelmää käytettiin.<ref>Melin 1929, s. 19</ref>.
Vuonna 1796 [[Friedrich Mosengeil]] julkaisi järjestelmän, joka pohjautui [[Théodore-Pierre Bertin]]in tekemään ranskankieliseen versioon englantilaisesta [[Samuel Taylor|Taylorin]] järjestelmästä. Siinä ainoastaan konsonanteille oli omia merkkejä, ja vokaalit merkittiin sanan ympärille pisteillä tai viivoille. Samaa merkkiä saatettiin käyttää kuitenkin useammalle eri konsonanttiyhdistelmälle, ja yksittäiset sanan keskellä olevat vokaalit jätettiin merkitsemättä, mikä hankaloitti tekstin lukemista.<ref name="Mentz_51">Mentz, s. 51</ref>
Heti seuraavana vuonna 1797 [[Karl Gottlieb Horstig]] julkaisi uuden järjestelmän, joka muistuttaa englantilaisia Taylorin ja Lewisin järjestelmiä, mutta on selvästi itsenäisempi kuin Mosengeilin järjestelmä.<ref
[[Franz Xaver Gabelsberger]] kehitti 1800-luvun alussa järjestelmän, josta tuli erittäin suosittu, ja joka sovitettiin myös useille muille eurooppalaisille kielille.<ref>Glatte, s. 30–31</ref> Useimmista aikaisemmista järjestelmistä poiketen kyseessä oli ns. kursiivinen järjestelmä: sen merkit koostuivat tavallisen kaunokirjoituksen kirjainten muodoista, ja ne liitetään sulavasti toisiinsa yhtenäisellä viivalla.
| |||