Ero sivun ”Konkretismi” versioiden välillä

'''Konkretismi''' ({{k-fr|art concret}}) oli [[abstrakti taide|abstraktionistinenabstraktin]] [[taide|taiteen]] [[taidesuuntaus|suuntaus]], joka kehittyi 1930-luvulla [[De Stijl]] -ryhmän, [[futurismi|futuristien]] ja [[Vasili Kandinski|Kandinsky]]n taiteesta. Termiä ''konkreettinen taide'' käytti ensimmäisenä [[Theo van Doesburg]] manifestissaan ''Manifesto of Concrete Art'' vuonna 1930. Van Doesburgin mukaan konkreettisen taiteen tulee olla vapaa kaikista symbolisista yhtymäkohdista todellisuuteen, jaeikä hänen mielestään mikään ei ollut niin konkreettista kuin [[väri]], [[viiva]] ja [[pinta]]. Konkretismi on täysin ei-esittävää taidetta, ja sen ilmaisu on pelkistettyä ja tarkkaa. Peruselementtejä ovat nimenomaan värit sekä pelkistetyt [[geometria|geometriset]] viivat ja pinnat. Tärkeää on myös [[Sommittelu|kompositio]]n [[jännite]] ja [[rytmi]].

Konkretismi on osa 1900-luvun laajaa [[modernismi]]n valtavirtaa. Konkretismi määritellään usein [[konstruktivismi (taide)|konstruktivismi]]n alalajiksi, mutta rajanvedot eivät ole aina yksiselitteisiä. Selkein konkretismin tunnusmerkki on ehdoton [[abstrakti]]uden vaatimus. Yleensä [[Esittävä taide|esittävää taidetta]] pidetään konkreettisena ja ei-esittävää abstraktina tai käsitteellisenä, mutta konkretismin mukaan abstrakti ilmaisu on taiteena lopulta konkreettisinta. Konkretismissa luovuttiin yleensä esittävän taiteen pyrkimyksestä tilallisuuteen ja pitäydyttiin kaksiulotteisuudessa. Siitä huolimatta kolmas ulottuvuus on usein teoksissa vahvasti mukana [[optinen|optisena]] ilmiönä.

Suomessa koko ei-esittävänesittävä taiteen läpimurrontaide teki läpimurron juuri konkretismikonkretismina, jota alkoi esiintyä sotien jälkeen. Suuntauksen merkittäviä suomalaisia edustajia ovat [[Birger Carlstedt]] ja [[Juhana Blomstedt]].