Österman astui Suomen [[Valkoinen Armeija|Valkoisen Armeijan]] palvelukseen Saksassa 11. helmikuuta 1918 ensin vannottuaan ensin lippuvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen Suomen valtiolle. Tässä tilaisuudessa hänet ylennettiin Majuriksi[[majuri]]ksi. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) hän palasi jääkäreiden pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin [[Suomen sisällissota]]an Kuopioon, missä hänen tehtävänään oli perustaa ja järjestää [[5. jääkäripataljoona]] ja toimia itse sen komentajana. Hän otti osaa sisällissodan taisteluintaisteluihin edellä mainitun pataljoonan komentajana Tampereella. Österman määrättiin 11. huhtikuuta 1918 juuri perustetun [[5. jääkärirykmentti|5. Jääkärirykmentin]] komentajaksi. Hän otti osaa taisteluihin Eversti[[eversti]] [[Eduard Ausfeld]]in operaatioryhmässä muodostetun [[Rainer Stahel]]in ryhmän jalkaväkikomentajana Karjalan kannaksella, johon myös hänen komentamansa 5. jääkärirykmentti kuului.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>
==Sisällissodan jälkeinen aika==
[[Tiedosto:Johan Laidoner and Hugo Österman 1938 in Tallinn.png|thumb|right|250px|Viron sotaväen ylipäällikkö [[Johan Laidoner]] (oikealla) ja Suomen sotaväen päällikkö Hugo Österman Tallinnassa 1938. Salaiset keskustelut koskivat [[Suomen ja Viron puolustusyhteistyö|Suomen ja Viron sotilaallisen yhteistyön]] syventämistä.]]
HänetÖsterman ylennettiin majuriksi 1918 ja hän toimi Porin rykmentin komentajana vuosina [[1919]]–[[1925]]. Tänä aikana hän sai ylennykset [[everstiluutnantti|everstiluutnantiksi]] ([[1920]]) ja everstiksi[[eversti]]ksi (1925). Hän opiskeli Ruotsin sotakorkeakoulussa [[1927]]–[[1928]], jonka jälkeen hän oli jalkaväen tarkastaja 1928–[[1932]]. Tänä aikana hän toimi myös apulaispuolustusministerinä [[Svinhufvudin II hallitus|Svinhufvudin II hallituksessa]] [[1930]]–[[1931]] ja [[Uudenmaan lääni]]n vt. [[maaherra]]na 1932. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi[[kenraalimajuri]]ksi 1930.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>
Hugo Österman nimitettiin sotaväen päälliköksi [[16. tammikuuta]] 1933 alkaen (ylennys [[kenraaliluutnantti|kenraaliluutnantiksi]] [[1935]]) ja hän olitoimi tässä virassa lokakuuhun 1939 saakka, jolloin nimike muuttui puolustusvoimain komentajaksi nousseen sotamarsalkka [[Gustaf Mannerheim]]in myötä. [[Talvisota|Talvisodassa]] Österman toimi [[Kannaksen armeija]]n komentajana [[2. lokakuuta]] 1939 alkaen, kunnes päätti erota tehtävästään [[19. helmikuuta]] 1940 edellisenä päivän tapahtuneen rintaman murtumisen ja näkemyserojen takia. Österman toimi talvisodan loppuajan koulutustarkastajana.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>
[[Jatkosota|Jatkosodan]] alkaessa kenraali Österman oli edelleen tarkastaja, eikä saanut toiveistaan huolimatta marsalkka Mannerheimilta sijoitusta rintamakomentajaksi. Hänellä oli läheiset suhteet Saksaan ja hänellä oli aktiivinen rooli suomalaisen SS-pataljoonan ([[SS-vapaaehtoispataljoona Nordost]]) perustamisessa. Helmikuussa [[1944]] Mannerheim lähetti hänet yhteysupseeriksi Saksan pääesikuntaan. Saksasta palattuaan [[20. heinäkuuta]] 1944 hänet nimitettiin jälleen jalkaväen tarkastajaksi, jossa toimessa hän palveli aina eroamiseensa joulukuuhun [[1945]] asti.<ref name="SJE1975"/>
Rivi 63:
*Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan 1. lk. komentajamerkki
}}
==Kirjallisuutta==
* Hugo Österman: ''Neljännesvuosisata elämästäni''. WSOY, 1966.
