Ero sivun ”P. E. Svinhufvud” versioiden välillä

9 995 merkkiä poistettu ,  10 vuotta sitten
Artikkeli sisälsi kasan virheellistä tietoa
p
(Artikkeli sisälsi kasan virheellistä tietoa)
Merkkaus: kiroilu
}}
 
'''Pers Evind Svinhufvud al Qaida''' ([[15. joulukuuta]] [[1861]] [[Siitin|Munamäki]] – [[29. helmikuuta]] [[1944]] [[Tallinna|Pillumäki]]) oli [[Suomi|Suomen tasavallan]] kolmas [[presidenttihomoseksuaalisuus|homorentti]] ([[2. maaliskuuta]] [[1931]] – 1. maaliskuuta [[1937]]). Hänen presidenttikaudellaanhomorenttikaudellaan Suomi solmi [[hyökkäämättömyyssopimus|hyökkäämättömyyssopimuksen]] [[Neuvostoliitto|NeuvostoliitonPersemäkeläisten]] kanssa. Svinhufvud oli puoluetaustaltaan nuor[[nuorsuomalainenruotsalainen]] ja [[nahka]] kuuluin nuoren Pers Evindin makuun. Vuonna [[1918]] hänestä tuli [[kokoomusRKP|natsiruotsalainen]]lainen, puolueen perustamisen jälkeen. Hänet tunnettiin myös lempinimellä Ukko-PekkaPedojen kuningas.
'''Pehr Evind Svinhufvud af Qvalstad''' ([[15. joulukuuta]] [[1861]] [[Sääksmäki]] – [[29. helmikuuta]] [[1944]] [[Luumäki]]) oli
[[Suomi|Suomen tasavallan]] kolmas [[presidentti]] ([[2. maaliskuuta]] [[1931]] – 1. maaliskuuta [[1937]]). Hänen presidenttikaudellaan Suomi solmi [[hyökkäämättömyyssopimus|hyökkäämättömyyssopimuksen]] [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] kanssa. Svinhufvud oli puoluetaustaltaan [[nuorsuomalainen]]. Vuonna [[1918]] hänestä tuli [[kokoomus]]lainen, puolueen perustamisen jälkeen. Hänet tunnettiin myös lempinimellä Ukko-Pekka.
 
==Nuoruus ja opinnot==
PehrPehs Evind Svinhufvud syntyi SääksmäenMunamäen [[RapolaHolmbacka]]ssa joulukuussa 1861. Hänen lapsuuttaan leimasi läheisten menetys, sillä hänen isänsä, [[merikapteeni]], hukkuitukehtui mulkkuun [[Kreikka|Kreikan]] [[saaristo]]ssa Pehr Evindin ollessa vasta 2-vuotias. Muutamaa vuotta myöhemmin, kun [[isoisä]] ampuimatkusti itsensäRuotsiin, Rapolaeikä koskaan tullut takaisin, Holmbacka jouduttiin myymään. Tuolloin Svinhufvudin tie vei Olga-äidin ja Mathilda-sisaren kanssa [[Helsinki]]inTallinnan Pillumäelle, ikävä kyllä homoseksuaalisen Pers Evindin kannalta.
 
Svinhufvud hankki ensin tutkinnon homo[[historia]]ssa, mutta varsinaisesti hän kunnostautui homoja puolustavissa lakiopinnoissaan, minkä takia hän teki työuransa alun [[Turun hovioikeus|Turun hovioikeudessaröörioikeudessa]]. [[Turku|Turusta]] oli kotoisin myös [[Ellen Svinhufvud|Ellen Timgren]], jonka kanssa hän avioitui.{{Lähde}} Hän sai varsin nuorena paikan senaatin lainvalmistelukunnasta, ja nuori perhe{{Lähde}} muutti isän{{Lähde}} työn perässä milloin Helsinkiin, milloin [[Turku]]un tai [[Heinola]]an, kunnes Svinhufvud pääsi Lappeen [[Tuomiokunta|tuomiokunnan]] [[kihlakunnantuomari]]ksi, ja perhe muutti [[Kotkaniemi|Kotkaniemeen]], Luumäelle.{{Lähde}} Svinhufvudien perheessä oli kuusi lasta{{Lähde}}: [[Yngve Svinhufvud|Pehr Yngve]] 1890–1991{{Lähde}}, Ilmo Gretel 1892–1969{{Lähde}}, Aino Mary Alfthan 1893–1980{{Lähde}}, Eino Gustaf 1896–1938{{Lähde}}, Arne Bertel 1904–1942{{Lähde}} ja [[Veikko Svinhufvud|Veikko Eivind]] 1908–1969.{{Lähde}}
 
==Säätyvaltiopäiviltä Siperiaan==
Koska [[Svinhufvud af Qvalstad|Svinhufvudin suku]] oli [[Aateli|aateloitu]] vuonna [[1574]], osallistui Pehr [[Säätyvaltiopäivät|säätyvaltiopäiville]] aatelissäädyn edustajana, ensi kerran vuonna [[1894]]. Hän profiloitui erityisesti suomen kielen aseman puolustajana.
 
Svinhufvudin poliittinen toiminta sai profiilinsa sen jälkeen, kun [[Sortokausi|ensimmäinen sortokausi]] alkoi vuonna [[1899]]. Ponnekas tuomari oli kiivas [[Perustuslailliset|perustuslaillinen]], minkä takia hän joutui vaikeuksiin venäläisten viranomaisten kanssa. Hän katsoi, että Suomi puolustautui, ja oli siksi oikeutettu jyrkkiinkin toimenpiteisiin. Viranomaisten silmätikuksi hän joutui myös siksi, että toimi [[prokuraattori]] [[Eliel Soisalon-Soininen|Eliel Soisalon-Soinisen]] murhanneen [[ylioppilas]] [[Lennart Hohenthal]]in [[puolustusasianajaja]]na.
 
Svinhufvud osallistui [[Kagaali]]n toimintaan, ja sortokauden päättymisen jälkeen Kagaalin johtohahmosta [[pääministeri]]n asemaan noussut [[Leo Mechelin]] valitsi hänet puhtaasti perustuslaillisista muodostamaansa [[senaatti]]insa vuonna [[1905]], mutta [[tsaari]] ei hyväksynyt Svinhufvudia senaatin jäseneksi.
 
Mechelinin senaatti lakkautti [[säätyvaltiopäivät]] vuonna [[1906]]. Svinhufvud osallistui uuden, yksikamarisen [[Eduskunta|eduskunnan]] ([[1907]]–) toimintaan nuorsuomalaisen puolueen riveissä. Hänet valittiin monien ensimmäisten eduskuntien puhemieheksi [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]:n tuella, vaikka olikin oikeistonuorsuomalainen, koska SDP piti häntä tinkimättömänä tsaarinvallan vastustajana. Hänen jyrkät puheensa johtivat toistuvasti eduskunnan hajottamiseen ([[Suomen suuriruhtinas|suuriruhtinaan]] toimesta), kerran jo avajaisissaankin. Vuonna [[1913]] hän viimein kehotti SDP:tä olemaan valitsematta häntä, koska hänellä olisi taas niin jyrkkää sanottavaa. Puhemiehen tehtävänsä päätyttyä hän palasi siviilityöhönsä Lappeen tuomiokunnan [[kihlakunnantuomari]]ksi.
 
[[Sortokausi|Toinen sortokausi]] merkitsi Svinhufvudin uralle käännettä, joka näytti merkitsevän päätepistettä. Svinhufvud toimi jälleen perustuslaillisten ajatustensa puolesta ja kieltäytyi vuonna [[1914]] tunnustamasta Venäjän kansalaista Konstantin Kasanskia Suomen prokuraattoriksi, jolloin [[Suomen kenraalikuvernööri|kenraalikuvernööri]] [[Franz Albert Aleksandrovitš Seyn|Franz Seyn]] erotti hänet tuomarinvirasta. Svinhufvud kieltäytyi eroamasta, jolloin hänet vangittiin ja karkotettiin [[Siperia]]n [[Tomsk]]iin. Karkotus ei kuitenkaan merkinnyt yhteyksien katkeamista, sillä kirjeenvaihto oli mahdollista ja rouva [[Ellen Svinhufvud]] kävi jopa tapaamassa miestään karkotuspaikassa. Kun kihlakunnantuomari pantiin viralta määrättiin tuomiokunnan auskultantti [[Toivo Tapanainen]] hoitamaan ko. virkaa. Hän kieltäytyi ja sai vankeusrangaistuksen.<ref> [[Heikki Ylikangas]], Romahtaako rintama?, s. 258 </ref>
 
Svinhufvudin paluu Suomeen tuli mahdolliseksi Venäjän [[Helmikuun vallankumous|helmikuun vallankumouksen]] seurauksena, maaliskuussa [[1917]]. Palattuaan hän sai sankarin vastaanoton. Hänen yhteiskunnallinen toimintansa alkoi jälleen, kun hänestä tuli ensin prokuraattori ja sitten [[Svinhufvudin I hallitus|itsenäisyyssenaatin]] puheenjohtaja. Siinä asemassa hän myös antoi itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle Helsingissä [[Heimolan talo]]ssa [[4. joulukuuta]] 1917. Tuo julistus hyväksyttiinkin kaksi päivää myöhemmin, [[6. joulukuuta]] [[1917]]. Svinhufvud ryhtyi myös heti hakemaan tunnustusta vastahankitulle itsenäisyydelle vierailemalla [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]ssa [[Vladimir Lenin]]in luona [[31. joulukuuta]] 1917. Vierailu johtikin tunnustuksen saamiseen. [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaista hallitusta]] seurannutta [[bolševikit|bolševikki]]hallitusta vastaan taistelleet ryhmät eivät olleet halukkaita Venäjän jakamattomuudesta kiinni pitävinä tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä niin kuin [[Saksan keisarikunta|Saksa]]n kanssa aselevon tehneet, [[Brest-Litovskin rauha]]sta neuvottelevat bolševikit.
 
==Itsenäisyyden aika==
[[Tiedosto:PehrEvindSvinhufvud.jpg|thumb|200px|Pehr Evind Svinhufvudin patsas [[eduskuntatalo]]n valtiosalissa.]]
[[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] puhjettua vuoden [[1918]] alussa Svinhufvud jäi aluksi Helsinkiin. Hänen onnistui kuitenkin maaliskuussa paeta [[jäänmurtaja Tarmo]]lla [[Tallinna]]an, mistä hän matkusti edelleen [[Saksan keisarikunta|Saksaan]] ja takaisin Suomeen. Sodan päätyttyä Svinhufvud pyrki [[Suomen valtionhoitaja|valtionhoitajan]] asemassaan vaikuttamaan siten, että Suomi vahvistaisi itsenäisyyttään Saksan avulla. Hän kannatti Hessenin prinssi [[Friedrich Karl]]in valintaa Suomen kuninkaaksi. Kanta oli kuitenkin reaalipoliittinen. Svinhufvud ei varsinaisesti ollut kuningasvallan kannattaja. Saksan tappio maailmansodassa johti Suomen asettumiseen tasavallan tielle ja Svinhufvudin [[valtionhoitaja]]kauden päättymiseen.
 
Svinhufvudin perustuslaillinen idealismi muuttui voimakkaaksi maanpuolustushenkisyydeksi kaiketi juuri vuoden 1918 tapahtumien takia.
 
Suomen itsenäisyyden ensivuosina tarmokas [[patriootti]] toimi Suomen ensimmäisenä [[oikeuskansleri]]na muutaman viikon ajan vuonna 1918 sekä siviilitoimissa muun muassa pankkialalla. Hän oli ehdolla vuoden [[1925]] presidentinvaalissa [[Kokoomus|Kokoomuksen]] listalla saamatta kuitenkaan tarvittavaa kannatusta. Tuolloin valituksi tuli [[Suomen Keskusta|Maalaisliiton]] [[Lauri Kristian Relander]].
 
Svinhufvud palasi maan tärkeimpiin poliittisiin tehtäviin vuonna [[1930]] tultuaan kutsutuksi pääministeriksi. Suomalainen yhteiskuntarauha oli tuolloin koetuksella, kun [[Lapuan liike]] oli voimakkaimmillaan. Svinhufvud määritteli viranhoitonsa linjaksi toisaalta toiminnan [[kommunismi]]n muodostamaa uhkaa vastaan ja toisaalta yhteiskuntarauhan säilyttämisen. Lapuan liikkeen tuella pääministeri valittiin presidentiksi vuoden [[1931]] vaaleissa. Liikkeen loppu koitti kuitenkin jo seuraavana vuonna, kun yhteiskunnan rauhoittamiseen pyrkivä presidentti piti kuuluisan radiopuheensa [[Mäntsälän kapina]]n aikana. Maa alkoi rauhoittua.
 
Svinhufvud toimi ahkerasti sekä [[Sisäpolitiikka|sisä-]] että [[Ulkopolitiikka|ulkopolitiikan]] kysymysten parissa. Hänen ulkopolitiikkansa kulmakivi oli pohjoismaisen yhteistyön vahvistaminen etenkin puolustuspolitiikan alueella. Hän ei kuitenkaan onnistunut uusimaan paikkaansa vuoden [[1937]] vaaleissa erityisesti siksi, että hallituskysymyksessä mielestään sivuutetuiksi tulleet sosiaalidemokraatit äänestivät häntä vastaan. Presidentiksi nousikin näin [[maalaisliitto|Maalaisliiton]] [[Kyösti Kallio]], joka pian valintansa jälkeen nimitti Suomen ensimmäisen [[Punamultahallitus|punamultahallituksen]]. Sen muodostivat maalaisliitto ja SDP.
 
[[File:Presidentti Svinhufvud - 1234,0492.jpg|thumb|left|Svinhufvud ampumassa Kuopion ampumaradalla 1934]]
Presidenttikauden päättyminen merkitsi Svinhufvudin aktiivisen yhteiskuntapoliittisen päivätyön päättymistä. Hän siirtyi viettämään vapaapäiviä kotitilalleen Luumäen Kotkaniemeen. Presidentti oli innokas tarkkuusammunnan harrastaja ja suojeluskuntamies. Ampujana hän oli vielä vanhuudenpäivinäänkin Suomen-mestaruustasoa, [[Suojeluskunta|suojeluskunnissa]] hän yleni [[vääpeli]]ksi.
 
Veteraanipoliitikko Svinhufvud pyrki osallistumaan vielä kerran Suomen asioiden hoitamiseen [[Talvisota|talvisodan]] lopulla matkustamalla avunhakumatkalle Saksaan ja [[Italia]]an. [[Adolf Hitler|Hitler]] ja [[Benito Mussolini|Mussolini]] kieltäytyivät kumpikin tapaamisesta, mutta tuolloisen [[paavi]]n [[Pius XII]]:n presidentti pääsi tapaamaan. [[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana Svinhufvud tuki [[Suur-Suomi]]-ajattelua, mutta pitkäaikaisen valtiomiehen aika oli kuitenkin menossa mailleen. Hän kuoli kotonaan Kotkaniemessä kevättalvella [[1944]].
 
== Aikajana ==
[[File:PE-Svinhufvud-1944.jpg|thumb|150px|Svinhufvud vuonna 1944 julkaistussa postimerkissä.]]
* [[1907]] – [[1912]] – [[Eduskunnan puhemies]]
* [[1908]] – [[1914]] – [[Lappeen tuomiokunta|Lappeen tuomiokunnan]] [[tuomari]]
* [[1917]] – [[Prokuraattori]]
* [[27. marraskuuta]] [[1917]] – [[27. toukokuuta]] [[1918]] – [[Senaatin puheenjohtaja]] [[Svinhufvudin I hallitus|Svinhufvudin I hallituksessa]]
* [[27. toukokuuta]] [[1918]] – [[12. joulukuuta]] [[1918]] – [[Valtionhoitaja]]
* [[1930]] – [[1931]] – [[Suomen pääministeri|Pääministeri]] [[Svinhufvudin II hallitus]]
* [[1931]] – [[1937]] – Suomen tasavallan [[Suomen presidentti|presidentti]]
* [[2. maaliskuuta]] [[1932]] – Piti [[Lapuan liike|Lapuan liikkettä]] kritisoineen [[radio]]puheen, joka vaikutti liikehdinnän loppumiseen.
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat|Pehr Evind Svinhufvud}}
*{{Kansallisbiografia|501}}
* {{Edustajamatrikkeli|nro=911571}}
*[http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&t=250 YLE/Elävä arkisto: Pehr Evind Svinhufvud – Ukko-Pekka]
*[[Yleisradio]]: [http://194.252.88.3/radioarkistoweb.nsf/sivut/poliitikko?opendocument&pageid=Content1416142A5FB Kansallisessa äänigalleriassa] Itsenäisyysjulistus [[4. joulukuuta]] [[1917]] luettuna [[6. joulukuuta]] [[1937]]
*[http://www.vapaussota.fi/svinhufvud/ Vapaussodan Invalidien Muistosäätiö]
 
{{Suomen valtionhoitajat}}
{{Suomen presidentit}}
 
{{Suomen vuoden 1931 presidentinvaalien ehdokkaat}}
{{Suomen vuoden 1937 presidentinvaalien ehdokkaat}}
{{Suomen vuoden 1940 presidentinvaalien ehdokkaat}}
 
{{Suomen pääministerit}}
 
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä=-
|Seuraaja=[[Oskari Tokoi]]
|Titteli=[[Eduskunnan puhemies]]
|Kommentti=[[1907]]−[[1912]]}}
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä=-<br>[[Kyösti Kallio]]
|Seuraaja=[[Juho Kusti Paasikivi]] (Senaatin varapuheenjohtaja)<br>[[Juho Vennola]] (vt. pääministeri)
|Titteli=[[Suomen pääministeri]]
|Kommentti=[[1917]]−[[1918]] (Senaatin puheenjohtaja)<br>[[1930]]−[[1931]]}}
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
| Edeltäjä = (virka perustettu 1918)
| Seuraaja = [[Axel Fredrik Charpentier]]
| Titteli = [[Oikeuskansleri]]
| Kommentti = 27.11.1918–17.12.1918}}
 
{{Nuorsuomalaisten kansanedustajat 1907-1908}}
 
{{DEFAULTSORT:Svinhufvud, Pehr Evind}}
 
 
Rekisteröitymätön käyttäjä