|
#ohjaus [[Huronit]]
{{roskaa|kirjoittajan mukaan yhdistäminen artikkeliin huronit on jo suoritettu, ks. keskustelu}}
{{yhdistettävä|Huronit|en-wiki puhuu näistä yhdessä artikkelissa, muunkielisten nimeämiskäytäntö vaihtelee}}
[[Kuva:Wyandot Nation.png|thumb|right|220px|Wyandotien tunnus]]
'''Wyandot-intiaanit''' olivat todellisuudessa suurimmalta osaltaan aikoinaan vahvan [[huronit|huronkansan]] pakolaisia. Huronien omassa valtioliitossa heidän nimensä oli "Wendat". Tätä nimeä ei juuri käytetty, sillä heidät tunnettiin huroneina. Se oli [[ranska]]laisten antama nimi ja merkitsi pörröpäitä.
==Uudelleen syntyminen==
[[Kuva:Father marquette preaching.jpg|thumb|right|270px|Isä Marquette käännytystyössään]]
[[Irokeesi]]en hyökkäykset vuosina [[1647]]- [[1649]] olivat hajottaneet vahvana pidetyn huronien liiton. Suurin osa kansasta oli surmattu. Pakoon päässeet etsivät suojaa kuka mistäkin. Pitkä kylmä [[talvi]] sattui osumaan juuri tähän ajanjaksoon. Sen jäätävissä kourissa moni huron-intiaani tapasi kohtalonsa nääntymällä nälkään tai jäätymällä kuoliaaksi. Eloonjääneet eivät voineet asettua paikoilleen, sillä irokeesien partiot liikkuivat ympäristössä. Jotkut [[pakolainen|pakolaisista]] onnistuivat jatkamaan pakomatkaansa, joidenkin liittyessä kukistajiinsa [[Mohawkit|mohawk-]], [[Onondagat|onondaga-]] ja [[Senecat|senecaheimoihin]]. Jäljelle jäänyt joukko vaelsi [[Mississippi|ylä-Mississipin]] metsäalueille. Heihin liittyi myös pakomatkalla olevia [[tionontati]]- ja [[attiwendaronk]]-intiaaneja, jotka olivat kielisukulaisia heidän kanssaan. Tämä yhdistynyt joukko alkoi kutsua itseään wendateiksi, joka oli alun perin huron-kansan omakielinen nimi. [[Ranskalaiset]] väänsivät heidän nimensä wyandoteiksi. Tällä nimellä heidät tunnettiin ja jälkeenpäin nimeä on käytetty usein alkuperäisten huronien yhteydessä.
Wyandotit asuivat hetken [[ottawa-intiaanit|ottawien]] luona Manitoulin saarella [[Huron-järvi|Huron järvellä]] siirtyen hieman myöhemmin [[Green Bay]]hin, jonne osa ottawista kulki heidän mukanaan. [[Mississippi]]n yläjuoksuilla wyandotit ehtivät asuttaa Pepin-järven rantamaita, kunnes taas 1650-luvun lopulla jatkoivat matkaansa saapuen luoteiseen [[Wisconsin]]iin. Täällä he pystyttivät kylänsä [[Chequamegolahti|Chequamegonlahden]] ympärille.
Ranskalaisten [[jesuiitta|jesuiittojen]] [[lähetysasema]]t ilmestyivät Wisconsiniin 1660-luvun loppupuolella. Keskellä [[nälänhätä|nälänhädän]], [[sairausepidemia|sairausepidemioiden]] ja jatkuvien sotien Isä [[Jacques Marquette]] rakennutti lähetysaseman, jossa jesuiittaveljien kanssa harrasti käännytystyötä wyandotien ja ottawien parissa. Irokeesit polttivat aseman, mutta Marquette ei antanut tämän pelästyttää itseään, vaan uusi rakennus nousi tuhotun tilalle. Jotkut wyandoteista olivat kiinnostuneita [[kristinusko]]sta, jota jesuiitat olivat ehtineet levittää jo huronien kylissä ennen irokeesien sotaretkiä.
==Siouxien ja irokeesien välissä==
Hetken aikaa wyandotit ja joukko ottawia asustivat [[Wisconsin]]issa alueella, joka kuului [[siouxit|siouxien]] ''mdewakanton''-heimolle. Wyandotit vahvistivat rivejään uusilla pakolaisilla, joita oli virrannut idästä. Ranskalaisilta he hankkivat kaupankäynnin yhteydessä [[musketti|musketteja]]. Opittuaan ampuma-aseiden käytön wyandotit tunkivat luvatta siouxien metsästysmaille pienriistan,varsinkin [[majava|majavien]] perässä. Vuoden [[1670]] aikana niin wyandotit kuin ottawatkin karkotettiin pois mdewakantonien mailta. Ranskalaiset jesuiitat Isä Marquetten johdolla johdattivat uudelleen pakolaisiksi joutuneet Wyandotit ja näiden liittolaiset [[Mackinansalmi|Mackinansalmen]] pohjoisille rannoille [[Michigan]]iin, osan siirtyessä [[Kanada]]n puolelle.
Michiganiin jääneet wyandotit olivat joutuneet itäisten irokeesien ja läntisten siouxien kahden tulen väliin. Rohkeat jesuiittaveljet hoitivat jatkuvasta sodan uhasta huolimatta käännytystyötään intiaanien parissa. Isä Marquette päätti maallisen vaelluksensa vuonna [[1675]]. Ollessaan palaamassa vajaat kaksi vuotta kestäneeltä [[tutkimusmatka]]lta [[Mississippi-joki|Mississippi-joelta]], hän oli sairastunut [[punatauti]]in, joka johti kuolemaan.
Wyandotit ja ottawat jakaantuivat kaiken aikaa, osan jäädessä kuitenkin pitkiksi ajoiksi ala-Michiganin seuduille. Heidän onnekseen Irokeesien hyökkäykset olivat kohdistuneet [[Uusi-Ranska|Uutta-Ranskaa]] ja näiden liittolaisia vastaan. Suuri läntinen vihollinen siouxit oli saanut vastaansa [[ojibwayt]]. Wyandotien alkuperäinen noin 500 hengen lukumäärä säilyi sotien katveessa ennallaan, ehkä jopa lisääntyen seuraavan vuosisadan alkuun mennessä.
==Ohio==
1700-luvulla wyandotit liikkuivat [[Ohio]]on majoittuen molemmin puolen [[Erie-järvi|Eriejärveä]]. Heillä oli useita kyliä nykyisen [[Detroit]]in seutuvilla. Täällä he ystävystyivät entistä paremmin ranskalaisten kanssa, joiden rinnalla kävivät sotaa [[foxit|foxeja]] vastaan vuosina 1712-16. Ottawat, [[pottawatomit]] ja [[ojibwayt]] olivat liitossa wyandotien kanssa ja taistelivat [[Uusi-Ranska|Uuden-Ranskan]] puolella. Myöhemmin wyandotit ystävystyivät samoilla alueilla majaa pitävien [[shawneet|shawneiden]] kanssa. Tämä oli harvinaista, koska [[shawneet]] edustivat [[algonkin-kielet|algonkinien kieliryhmää]], wyandotien ollessa irokeesinkielisiä.
Ohion maaseutu, johon sisältyivät myös [[Indiana]]n itäisimmät kolkat,läntinen [[Pennsylvania]] sekä osa [[Länsi-Virginia]]a sai uusia uudisasukkaita brittiläisistä 1700-luvun alkupuoliskolla. Ranskalaiset eivät olleet ilahtuneita heidän tulostaan. Uusi tilanne johti siihen, että 1740-luvun loppupuolella wyandotit jakaantuivat kahteet erihenkiseen ryhmään, joista toinen halusi taistella [[Uusi-Englanti|Uuden-Englannin]] puolella päällikkö [[Nicolas Orontony]]n johdolla Ranskaa vastaan. Orontonyn kunnianhimoinen päämäärä oli vallata Fort Detroit. Ranskalaiset saivat kuulla suunnitelmasta ja karkottivat wyandotit pois Ohiosta. Orontoryn kuoltua vuotta myöhemmin palasivat wyandotit takaisin vannoen lojaalisuuttaan ranskalaisille.
Vuonna 1754 wyandotit taistelivat [[delawaret|delawarejen]], [[mingot|mingojen]] ja shawneiden aseveljinä [[Anglo-amerikkalainen|Anglo-amerikkalaisia]] vastaan. Kunniakkaasti wyandotien joukkoja johtivat ensin [[Petawontakas]] eli Half King ja hieman myöhemmin [[Tarhe]](Crane). Rohkeiden päällikköjensä johdolla wyandotit saivat suuren maineen sotureina ja ehtivät aiheuttaa englantilaisille ja amerikkalaisille useita katkeria tappioita.
[[kuva:Montcal trying to stop the massacre.jpg|thumb|right|310px|Markiisi Montcalm koetti estää verilöylyn Fort William Henryssä.]]
Englantilaisten siirtolaisten nopeasti lisääntyvä virta Ohiolaaksoon johti vuonna 1755 alkaneeseen sotaan, joka levisi [[Eurooppa]]an Ranskan ja Englannin välille ja tunnettiin nimellä [[seitsenvuotinen sota]]. Vuonna [[1657]] yhtyi kaksituhatta intiaanisoturia [[Markiisi]] [[Montcalm]]in johtamiin ranskalaisjoukkoihin. He kävivät [[New York]]in osavaltiossa olleen [[Fort William Henry]]n kimppuun. Jos ranskalaisten tarkoitus oli ollutkin ottaa vain vankeja, niin heidän joukoissaan sotivat intiaanit unohtivat tämän ja useita brittejä surmattiin. Englannin uusi [[pääministeri]] [[William Pitt]] päätti lopettaa kuitenkin ranskalaisten herruuden [[pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] lähettäen brittien sotavoimien johtoon nuoret [[kenraali]]t [[James Wolfe]]n ja [[Jeffrey Amherst]]in. Heidän johdollaan brittien suuret sotajoukot siirtyivät Euroopasta [[laivasto]]n mukana läntiselle [[Atlantti|Atlantille]], jossa osa laivoista saartoi ranskalaiskuljetukset osan kiiruhtaessa Amerikan rannikolle. Brittien sotavoimien vahvuus oli murskaava. Ranskalaisten hetkellinen ylivoima murtui hetkessä. Heidän intiaaniliittolaisensa vetäytyivät taka-alalle huomattuaan tilanteen saaman käänteen. Sodan ratkaisuhetket käytiin lähes yksinomaan valkoisten armeijoiden välillä.Vuonna 1763 sotatila päättyi [[Pariisin rauha]]an. Ohion maaseudulla britit olivat vallanneet kaikki Uuden-Ranskan linnakkeet. Seudun tuhansille ranskalaismielisille intiaaneille brittien voitto oli karvas pala.
Vaikka Pariisin rauha lopetti brittien ja ranskalaisten vihollisuudet, niin se ei lopettanut sotatilaa Ohiossa. Ottawien suuri päällikkö [[Pontiac]] päätti jatkaa väkivallan syöveriä yllyttämällä intiaanit [[kapina]]an. Wyandotit yhtyivät shawneiden, delawarein ja mingojen joukkoon hyökkäämällä englantilaisten linnakkeisiin suurten järvien alueilla. Brittien kokiessa murskaavia tappioita valtasivat Pontiacin johtamat intiaanien sotavoimat linnakkeen toisensa jälkeen. Fort Detroitin puolustus kesti hyökkäykset, mutta suurin osa linnakkeista joutui intiaanien käsiin. Vaikka kapina päättyikin lopulta englantilaisten voittoon kaksi vuotta myöhemmin, olivat Pontiacin kapinalliset ehtineet surmata arviolta 2000 brittiä.
Ohion maaseudulla levottomuudet jatkuivat, sillä siirtolaisasutukset veivät yhä enemmän tilaa wyandoteilta, shawneilta, delawareilta ja mingoilta. Monia kahakoita käytiin. Neljä vuosikymmentä jatkuneet sodat taukosivat vasta vuonna 1794 Fallen Timbersin tappioon.
[[kuva:Fallen timbers.jpg|thumb|right|320px|Fallen Timbersin taistelu]]
Vuonna 1795 kirjoitetun [[Greenville]]n [[rauhansopimis|rauhansopimuksen]] nojalla vietiin suurin osa Ohion intiaanien maista. Wyandoteille jäi pieni maapala Detroitin lähettyville, jonne he rakensivat kylän, jolle antoivat vanhan päällikkönsä mukaan nimen Craneville. Valkoisen miehen tuoma [[viski]] alkoi sisältäkäsin nakertaa wyandotien rivejä. Rauhanajan päällikkö [[Walk-in-the-water]] hallitsi heimoa ja korosti yhteistyön tärkeyttä valkoisten amerikkalaisten kanssa. 1800-luvun alussa Yhdysvaltain [[hallitus]] tahtoi lisää maata. Kaksi uutta sopimista kirjoitettiin vuosina [[1805]] ja [[1812]]. Wyandotit, ottawat, ojibwayt, delawaret ja shawneet joutuivat luopumaan vähin erin maistaan.
Pontiacin viitoittamalle tielle lähtenyt shawneepäällikkö [[Tecumseh]] yhdisti taakseen keräämänsä punaisten miesten armeijan Englantilaisten joukkoihin ja aloitti sodan Yhdysvaltoja vastaan vuonna 1812. Wyandotit taistelivat Tecumsehin sodassa kummallakin puolen rintamaa. Walk-In-The-Waterin soturit tukivat Amerikkaa, kun taas vanha päällikkö Tarhe miehineen taisteli brittien ja Tecumsehin puolella. Sota loppui Tecumsehin saadessa surmansa [[Ontario]]ssa vuotta myöhemmin. Näin jäi toteutumatta hänen suuri unelmansa muodostaa [[intiaanivaltio]], jonka rajat oli suljettu valkoiselta mieheltä. Tecumsehin mukana kaatui myös toivo paremmasta tulevaisuudesta. Vailla suurta johtajaa intiaanit luopuivat taisteluista, eivätkä brittijoukot halunneet jatkaa yksin. Rauha solmittiin vuonna [[1814]].
1830-luvun aikana wyandotit joutuivat jättämään loputkin maansa Ohiossa. Heitä siirtyi sekä [[Kansas]]iin että [[Oklahoma]]an Yhdysvaltain [[hallitus|hallituksen]] määrääminä.
==Nykyaika==
Vuonna 1983 tapahtui wyandotien tilassa merkittävä parannus parempaan, kun heidän Oklahoman reservaatin päällikökseen valittiin Leaford [[Bearskin]]. Hän osoittautui aikaansaavaksi johtajaksi hankkien wyandoteille uudet isot hallintotilat, uudet [[luokkahuone]]et Turtle Totsin opetuskeskukseen, sekä [[kirjasto]]n. Vuonna 1995 wyandotit hyväksyttiin [[itsehallinnollinen|itsehallinnolliseksi]] intiaaniasiain viraston (Bureau of Indian Affairs) päätöksellä. Myös wyandotien [[esikoulu]] on ollut ehdolla Yhdysvaltain parhaaksi kouluksi alkuperäiskansojen koulutuksen [[kategoria]]ssa. Lisäksi wyandotien historiaa, kieltä, tapoja ja kulttuuria on tarkoitus [[dokumentti|dokumentoida]] tuleville [[sukupolvi]]lle.
Wyandotien määrä on kääntynyt voimakkaaseen nousuun ja heitä oli 2000-luvun alussa tehdyn [[väestönlaskenta|väestönlaskennan]] mukaan lähemmäs 7000 henkeä. Vain harvat polveutuvat suoraan omasta kansastaan. Sekä Oklahoman reservaatissa että Kanadan Quebecissä asuu kummassakin noin 3000 wyandotia. Myös Kansasista heitä löytyy joitakin satoja.
Loistavana puhujana tunnettu päällikkö Bearskin on tehnyt wyandoteja tunnetuksi ympäri Yhdysvaltoja ulottuvilla matkoillaan. Ohiossa heistä on tullut lähes [[legenda]] 1700- ja 1800-luvun sotien ansiosta, joissa heidän rohkeutensa ei jäänyt huomaamatta.
==Lähteet==
PENTTI VIRRANKOSKI: "Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit". Gummerus 1994, ISBN 951-717-788-7
MARKKU HENRIKSSON "Alkuperäiset amerikkalaiset, Gummerus 1986, (seitsenvuotinen sota sivut 51-54) ISBN 951-662-385-9
*[http://www.tolatsga.org/hur.html HURON HISTORY]
*[http://www.greatriverroad.com/Pere/marquetteBio.htm Jacques Marquette Biography]
*http://www.wyandot.org/oklahoma/keepers.htm
[[Luokka:Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat]]
[[ca:Hurons]]
[[da:Wyandot]]
[[de:Wyandot]]
[[en:Wyandot]]
[[es:Huron (indígenas norteamericanos)]]
[[eo:Huronoj]]
[[fr:Huron-Wendat]]
[[hr:Huron Indijanci]]
[[nl:Wendat (volk)]]
[[no:Wyandoter]]
[[nds:Huronen]]
[[pl:Huroni]]
[[pt:Hurões]]
[[ru:Гуроны]]
[[sv:Huron]]
[[tr:Huron]]
| 