Ero sivun ”Vincente Minnelli” versioiden välillä

Entertainment Weekly -lehti äänesti hänet yhdeksi historian 20 parhaimmaksi ohjaajaksi. Valinta perustuu varmasti hänen musikaalielokuvasaavutuksiin, jotka saivat alkunsa vuonna [[1940]], kun hän ideoi erään kohtauksen ''[[Me jazzkuninkaat]]'' -elokuvaan. Seuraavana vuonna valmistui ''[[Me tähdet]]'' -musikaali, joka sijoittui Broadway-maailmaan. [[Mickey Rooney]]n ja [[Judy Garland]]in tähdittämän musikaalin ohjasi [[Busby Berkeley]], mutta Minnelli ohjasi soolokohtaukset. Elokuva sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista. Vuonna [[1942]] hän ohjasi musikaalikohtaukset elokuvaan ''[[Panaman kaunotar]]''. Täytepätkiä hän ohjasi vielä ''[[Rakkautta ja tähtitiedettä]]'' -elokuvaan vuonna [[1944]].

Vuonna [[1943]] hän ohjasi ''[[Tupa taivaassa]]'' -elokuvan, jota muistettiin Oscar-ehdokkuudella parhaasta musiikista. Samana vuonna valmistui ''Lainafrakissa[[Lainafrakissa9]''-elokuva, joka jäi kuitenkin selkeästi pienemmälle huomiolle. Hänen ensimmäinen täysosuma oli ''[[Tyttö ja kosija]]'', jonka hän vuonna [[1944]] ohjasi tähtinään [[Judy Garland]] ja [[Margaret O'Brien]]. Elokuva oli huikea taloudellinen menestys tuotantoyhtiö [[Metro-Goldwyn-Mayer]]ille ja se sai myös neljä Oscar-ehdokkuutta.

Kun Minnelli-Garland-yhdistelmä oli todettu toimivaksi, tekivät he ''The[[Alta Clockaikayksikön]]'' -elokuvan seuraavana vuonna. Tällä kertaa ei saatu Oscar-ehdokkuuksia, mutta taloudellinen menestys takasi Minnellille töitä myös jatkossa.

Hän ohjasi vielä muutaman musikaalielokuvan ennen ensimmäistä vakavaa jännityselokuvaansa, ''[[Salattuja tunteita]]''. Elokuvan [[film-noir]]-kuvasto teki vaikutuksen, ja [[Katharine Hepburn]] nähtiin pääosassa yhdessä [[Robert Taylor]]in ja [[Robert Mitchum]]in kanssa. Mitchum ja Hepburn eivät kuitenkaan tulleet toistensa kanssa, ja Minnelli kertoi omaelämäkerrassaan, että Mitchum tunsi roolinsa epämukavaksi. Myös ''Madame[[Rouva Bovary (vuoden 1949 elokuva)|Rouva Bovery]]'' ([[1949]]) oli draamaelokuva, joka sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta lavastuksesta mustavalkoelokuvaan.

[[1940]]-luvulla hän ohjasi vielä ''[[Paula kaulassa]]'' -musikaalin, jonka pääosassa nähtiin tuttu [[Judy Garland]]. Elokuva sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista.

Vuonna [[1950]] valmistui Vincente Minnellin uran toinen täysosuma; ''Father[[Morsiamen ofisä the(vuoden Bride1950 elokuva)|Morsiamen isä]]'' -komedia. [[Spencer Tracy]], [[Joan Bennett]] ja [[Elizabeth Taylor]] olivat mukana tässä kolmen Oscarin ehdokkaassa. Elokuva sai Minnellin ohjaaman jatko-osan seuraavana vuonna. Mukana oli tutut tekijät, mutta – kuten jatko-osien kohtalona on – se ei ollut verrattavissa esiosaan, ja jäi ilman Oscar-ehdokkuuksia.

''Särkyneitten[[Särkyneiden haaveiden kaupunki]]'' valmistui vuonna [[1952]]. Sen ollessa jälleen suuri arvostelumenestys, voitiin nyt viimeistään Minnelliä ryhtyä kutsumaan ohjaajamestariksi. Elokuva voitti viisi Oscaria ja [[Kirk Douglas]] sai ehdokkuuden parhaasta miespääosasta. Tällä kertaa Minnelliä ei huomioitu edes ehdokkuudella.

Menestys jatkui ''[[Iskelmäkaruselli]]''-musikaalin valmistuessa vuonna [[1953]]. Elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta, mutta Minnelliä ei jälleen huomioitu. ''[[Lumottu laakso]]'' ([[1954]]) toi kolme Oscar-ehdokkuutta ja runsaasti rahaa MGM:lle. Minnellin ura lähti muutaman vuoden mittaiseen alamäkeen, eikä mestariteoksia syntynyt. Vuonna [[1956]] ''[[Hän rakasti elämää]]'' kertoi [[Vincent Van Gogh]]in traagisen elämäntarinan [[Kirk Douglas]]in esittäessä maalarimestaria. Minnelli maalasi elokuvan valkokankaalle, mutta sen menestys Oscar-gaalassa jäi vain yhden voiton ([[Anthony Quinn]], miessivuosa) ja kolmen ehdokkuuden päähän.

Vuonna [[1957]] valmistunut ''[[Mieheni entinen]]'' toi kuvaan [[Gregory Peck]]in ja [[Lauren Bacall]]in. Elokuva voitti parhaan käsikirjoituksen Oscarin. Seuraavana vuonna valmistui ''[[Gigi (elokuva)|Gigi]]'', joka nosti Minnellin suurten ohjaajien joukkoon lopullisesti. Elokuva sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta ja voitti niistä jokaisen, niin myös parhaan ohjauksen pystin. Se jäi myös viimeiseksi Minnellin kohdalla.

''[[Yli kaiken ymmärryksen]]'' sai viisi Oscar-ehdokkuutta. Pääosissa nähtiin [[Frank Sinatra]] ja [[Dean Martin]].

Hän teki seitsemän pitkää elokuvaa. Vuonna [[1960]] valmistunut ''[[Langat kuumina]]'' sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista, ''[[Neljä ratsastajaa]]'' ([[1962]]) oli kertomus natsisaksalaisesta Karlista,

[[1970]]-luvun elokuvateollisuus eroaa [[1960]]-luvun vastaavasta kuin yö ja päivä. Muotiin tulivat toiminta- ja road- sekä kauhuelokuvat. ''[[Kerran kirkkaana päivänä]]'' oli Minnellin viimeistä edellinen elokuvaohjaus, jonka pääosassa nähtiin [[Barbra Streisand]]. Minnelli piti kuuden vuoden tauon ohjauksesta, jonka aikana mm. hänen tyttärensä [[Liza Minnelli]] voitti Oscarin suorituksestaan ''[[Cabaret]]''-musikaalissa. ''[[Kohtalon tuulet]]'' oli vuonna [[1976]] valmistunut fantasiaelokuva, joka jäi Minnellin viimeiseksi. Pääosissa nähtiin [[Ingrid Bergman]] ja ohjaajan tytär [[Liza Minnelli]]. Elokuvaa pidetään yhä tänäkin päivänä surkeana tuotoksena.