Avaa päävalikko

Muutokset

p
kh,w
'''Palestiinan vapautusjärjestö''' ({{k-ar|منظمة التحرير الفلسطينية|Munazzamat al-Tahrir al-Filastiniyyah}})
eli '''PLO''' (''Palestine Liberation Organization'') on järjestö, joka perustettiin [[1964]] yhdistämään [[Israel]]in valtion perustamisen ja [[Lähi-itä|Lähi-idän]] sotien jälkeen syntyneitä Palestiinan[[Palestiina]]n pakolais- ja sissiryhmiä.
 
PLO:n lakiasäätävä elin kansalliskokous valitsee 15-jäsenisen [[PLO:n toimeenpaneva komitea|toimeenpanevan komitean]], joka johtaa järjestöä kokoontumisten välillä. Nimellisesti 300-jäseninen kansalliskokous kokoontuu noin kahden vuoden välein.
 
PLO perustettiin [[1964]]. Sen ensimmäisenä johtajana toimi [[Ahmad Shukeiri]]. Ensimmäinen 422-jäseninen kansalliskokous kokoontui Jerusalemissa[[Jerusalem]]issa toukokuussa [[1964]] ja hyväksyi peruskirjan. PLO:n peruskirjassa otettiin tavoitteeksi maallinen ja [[demokratia|demokraattinen]] Palestiinan valtio ja Israelin tuhoaminen. [[Kuuden päivän sota|Kuuden päivän sodan]] jälkeen [[1968]] peruskirjaan tehtiin merkittäviä lisäyksiä.
 
[[1970-luku|1970-luvulla]] PLO:hon kuului kahdeksan [[Damaskos|Damaskoksessa]] ja [[Beirut]]issa päämajaansa pitävää järjestöä, tärkeimpinä [[Fatah]] ja vasemmistolaiset vapautusjärjestöt. Kaksi [[marxismi-leninismi|marxismi-leninistiläistä]] ryhmää erosi PLO:sta [[1974]] syytettyään sitä [[Israel]]inIsraelin tuhoamisen päämäärän pettämisestä ja siirtymisestä kohti kahden valtion tavoitetta.
 
[[Kairo]]n kokouksessa helmikuussa [[1969]] PLO:n johtajaksi valittiin [[Jasser Arafat]], ja Fatahin vaikutusvalta kasvoi. PLO:n julistus palestiinalaisten kansan edustuksesta johti ristiriitaan Jordanian[[Jordania]]n kuninkaan [[Hussein (Jordania)|Husseinin]]in kanssa, sillä palestiinalaiset muodostivat suurimman osan [[Jordania]]nJordanian väestöstä. Jordania karkotti PLO:n Jordaniasta taistelujen jälkeen [[1970]]–[[1971]] (''ns. [[MustaJordanian sisällissota|musta syyskuu 1970]]''). Tämän jälkeen PLO siirtyi [[Libanon]]iin, jossa se saavutti diplomaattisen voiton [[1974]], kun kaikki [[arabimaat]], myös Jordania, tunnustivat sen palestiinalaisten edustajaksi. [[Israel]]inIsraelin vastahyökkäys pakolaisleireille [[1981]] ja [[Libanon]]iinLibanoniin [[1982]] pakotti PLO:n siirtämään päämajansa [[Tunisia]]an.
 
PLO:n epäonnistuminen päästäpalestiinalaisten ratkaisuun palestiinalaistenasian asiassaratkaisemisessa ja Arafatin siirtyminen aseellisesta vastarinnasta diplomatiaan johti radikaalimpien järjestöjen, kuten [[Hizbollah]]in ja [[Hamas]]in, syntyyn. Se sai Israelin hyväksymään PLO:n tasavertaiseksi neuvottelukumppaniksi.
 
Kun [[Oslon sopimus]] oli allekirjoitettu [[Washington (DC)|Washingtonissa]]issa [[13. syyskuuta]] [[1993]], Israel tunnusti PLO:n palestiinalaisten edustajaksi ja PLO tunnusti Israelin. Sopimuksessa sovittiin myös palestiinalaisten itsehallinnon pääkohdat. Gazan–Jerikon sopimuksessa palestiinalaisille annettiin autonomia [[Gaza]]n kaistalla ja [[Länsiranta|Länsirannalla]]. Sopimuksessa määriteltiin [[Israel]]inIsraelin armeijan puolen vuoden mittainen vetäytyminen.
 
[[Jitzhak Rabin]]in murhan jälkeen marraskuussa [[1995]] hänen seuraajansa [[Benjamin Netanjahu]] keskeytti vetäytymisen Israelin vielä hallitsemilta alueilta. Vuonna [[1996]] palestiinalaisalueilla järjestettiin ensimmäiset vaalit, joissa palestiinalaisten presidentiksi valittiin PLO:n johtaja [[Jasser Arafat]] 88,1 prosentilla äänistä.
 
PLO:n kansalliskokous kokoontui [[Kairo]]ssaKairossa huhtikuussa [[1996]] ja mitätöi äänin 504–54 peruskirjan kohdat, jotka kielsivät Israelin olemassaolon. Osa kokousedustajista jätti tällöin PLO:n uskoessaan Palestiinasta karkotettujen pakolaisten menettäneen oikeutensa palata koteihinsa nykyisen Israelin alueelle. Rauhanprosessin jumiuduttua kansalliskokous julisti marraskuussa [[1988]] [[Alger]]issa yksipuolisesti Palestiinan valtion perustetuksi.
 
Yhdysvaltain presidentti [[Bill Clinton]]in välittämällä Wyen sopimuksella yritettiin lokakuussa [[1998]] jälleen saada rauhanprosessi vauhtiin. [[Israel]] suostui vetäytymään 13 prosentilta Länsirannasta kolmessa kuukaudessa ja asettamaan sen yhteishallintoon palestiinalaishallinnon kanssa. Palestiinalaiset saivat myös käytävän Gazan ja Länsirannan välillä. Välien kuitenkin kiristyessä Israel jätti suurimman osan sopimuksesta toteuttamatta.
 
Arafatin ja [[Ehud Barak]]in välisten lisäneuvottelujen lisäsopimus astui voimaan [[1999]], ja käytävä avattiin [[2000]]. Edes Barakin aikana sitä ei toteutettu täysin, ja väkivalta kiihtyi. [[Toinen intifada|Toisen intifadan]] alkaessa Israelin armeija miehitti jälleen maaliskuussa [[2002]] suuren osan Länsirantaa. Israelin hyökkäykset palauttivat jonkin verran PLO:n kansansuosiota, mutta tuhosivat myös suuren osan [[palestiinalaishallinto|palestiinalaishallinnon]] hallinto- ja poliisivoimiapoliisivoimista.
 
== Aiheesta muualla ==
70 108

muokkausta