Ero sivun ”Arabien–Israelin konflikti” versioiden välillä

'''Arabien–Israelin konflikti''' ({{k-ar|الصراع العربي الإسرائيلي}}, {{k-he|הסכסוך הישראלי ערבי}}) ulottuu noin viimeisen kuluneen vuosisadan ajalle, johon on kuulunut poliittista jännitystä sekä avoimia vihamielisyyksiä. Siihen liittyy nykyhetkisen [[Israel]]in valtion perustaminen kuten myös useiden arabivaltioiden perustaminen ja niiden itsenäistyminen samaan aikaan sekä suhteet [[Arabit|arabivaltioiden]] ja Israelin välillä.

 

Suurin osa [[juutalaisuus|juutalaisista]], jotka olivat jo antiikin aikana jakautuneet ympäri maailman [[diaspora]]an, pitää nykyistä Israelin ja Palestiinan aluetta ja erityisesti [[Jerusalem]]ia erityisessä arvossa niiden uskonnollisen ja historiallisen merkityksen vuoksi. Siksi kautta aikojen juutalaisia on hakeutunut asumaan niille tienoille. Alueen väestön pääosa on kuitenkin modernin historian ajan ennen toista maailmansotaa ollut [[islam]]in uskoisia arabeja.

 

Alueen juutalaisten hallinto hyväksyi YK:n suunnitelman, arabien ei, samoin kuin ei yksikään arabimaa. Tilanteeseen tuohtuneena Israel julistautui itsenäiseksi ja arabimaat kokosivat laajan liittokunnan Israelia vastaan: Egypti, Libanon, Syyria, Transjordania sekä Irak julistivat sodan Israelille. Syttyi Israelin itsenäisyyssota, tai kuten sitä arabiaksi nimitetään, katastrofi (النكبة) ja [[Palestiinan pakolaisuus]].

 

{{pääartikkeli|[[Israelin itsenäisyyssota]]}}

 

Arabien heikko keskinäinen koordinointi salli Israelin käyttää tilannetta hyväkseen ja rintama kerrallaan Israelin sodan kuluessa kokoon kasattu armeija sai aloitteen itselleen. Pian israelilaiset saavuttivat jo vastoin odotuksia voittoja jokaista vihollista vastaan. Vuoden 1949 alkaessa Israelilla oli yliote kaikista vastustajistaan ja vähitellen jokaisen maan kanssa solmittiin tulitauko.

 

{{pääartikkeli|[[Suezin kriisi]]}}

Egypti sulki Suezin kanavan [[1949]] Israelin laivoilta ja [[1956]] presidentti Nasser aikoi kansallistaa sen kokonaan. Israelin, Ison-Britannian ja Ranskan joukot hyökkäsivät [[Siinai]]n niemimaalle. Yhdysvallat pakotti osapuolet solmimaan tulitauon.

 

{{pääartikkeli|[[Kuuden päivän sota]]}}

Syyrian ja Egyptin johtajat ilmoittivat tavoitteekseen Israelin täydellisen tuhoamisen. [[23. toukokuuta]] [[1967]] Egypti sulki Tiraninsalmen Israelin laivaliikenteeltä, mitä Israel piti sodanjulistuksena. Israelin tuhosi yllätyshyökkäyksessä Egyptin ilmavoimat täydellisesti. Myös Syyrian ja [[Jordania]]n ilmavoimat tehtiin nopeasti toimintakyvyttömiksi. Siinain niemimaa, Golan ja Länsiranta joutuivat Israelin haltuun parissa päivässä.

 

{{pääartikkeli|[[Jom kippur -sota]]}}

 

{{pääartikkeli|[[Libanonin sota 1982]]}}

Kuningas Husseinin karkotettua [[PLO]]n Jordaniasta, järjestö asettui [[Libanon]]iin, josta se suoritti hyökkäyksiä Israeliin. [[1982]] Israel miehitti Etelä-Libanonin ja maahan luotiin turvavyöhyke Israelin vastaiselle rajalle, joka lakkautettiin 2000.

 

{{pääartikkeli|[[Ensimmäinen intifada]]}}

 

{{pääartikkeli|[[Toinen intifada]]}}

 

{{pääartikkeli|[[Operaatio kesäsade]]}}

 

{{pääartikkeli|[[Israelin–Libanonin konflikti 2006]]}}

 

[[Hizbollah]]in ammuttua Katjuša-raketteja Israeliin ja kaapattua kaksi israelilaissotilasta, Israel aloitti sotatoimet terroristijärjestöä vastaan. Hizbollahilla on edelleen vankka kannatus Libanonissa.

 

{{pääartikkeli|[[Operaatio Valettu lyijy]]}}